01 Olen aina vältellyt Kalevalan lukemista
Ei ristiriitaa Raamatun kanssa. Olen kuullut jostain, että Lönnrot olisi tieten tahtoen halunnut koota Kalevalan niin, ettei se olisi ristiriidassa Raamatun kanssa. Esimerkiksi Kalevalan lopun on tulkittu olevan ovenavaus uudelle kristinuskolle. Ja ehkä juuri samasta syystä Kalevala alkaa Raamatun tapaan maailman luomisesta. Keskiajalla oltiin vahvasti sitä mieltä, että Jumala loi maailman ajatuksissaan olleiden ideoiden mukaiseksi ts. maailman luominen oli suunnitelmallista.Kalevalan kohdalla lienee turha puhua mistään tietoisesta luomistyöstä, sillä maailmahan syntyy sattumien kautta: milloin sotka tekee pesänsä väärään paikkaan, milloin veden emä kääntelehtii niin, että maailma muovautuu näköisekseen. Ja koska maailma ei ole kenenkään tietyn jumalan luoma, sitä ei kukaan tietty jumala myöskään hallitse tai määrää. Suomalainen muinaisusko onkin täynnä mitä eriskummallisempia jumalia ja henki- sekä jumalolentoja. Tästä syntyy paljon dynaamisempi maailmankuva kuin Raamatussa, eikä sitä leimaa niin vahva dualismi.
Ei munat mutahan joua; Tässä luodaan suomalaisen maailmankuvan taivas ja helvetti: maanylinen ja maanalinen. Mutta kuten tuostakin tekstistä jo selviää, ne ovat molemmat hyviä! Suomalaisessa muinaisuskossa maanylinen eli taivas olikin yksin jumalten asuinsija. Ihmiset eivät sinne päässeet edes kuoltuaan, vaan he matkasivat maanaliseen. Mutta toisin kuin helvetti, maanalinen ei ollut mikään pahuuden tyyssija. Päinvastoin siellä kukaan ei joutunut kärsimään ja ihmiset saivat kaiken sen, mikä heiltä maanpäällisessä elämässä oli puuttunut: karjaa, ruokaa, vaatteita. Tällaisen maailmankuvan yksi olennaisimmista eroista kristinuskoon nähden on siinä, että ihmisen ei kaiken jäjen mukaan tarvinnut murehtia tuonpuoleisesta elämästään. (Paitsi että hän eläisi maanalisessa vain niin kauan kuin hänet maanpäällä muistettaisiin, minkä takia suomalaisilla on ollut tapana antaa lapsilleen esi-isien nimiä.) Se, että tuonpuoleisessa ei ole odotettavissa edes jonkin näköistä tuomiota, lienee todella harvinainen piirre uskonnoissa. Onko tällaisessa maailmassa sitten hyvyyttä tai pahuutta? Tästä Kalevalan alkuosasta ei vielä kovin kattavaa kuvaa voi saada, mutta jotain viitteitä on tarjolla. Kyseessä on myyteille ja saduille tyypillinen sankari-antisankari asetelma, joka tässä ilmenee Väinämöisen ja Joukahaisen välillä. Joukahainen aiheuttaa muille ihmisille ongelmia ja surua uhoamisellaan. Samalla ainoa asia, jota runoissa suoraan sanotaan pahaksi, on Joukahainen, ja vieläpä oman äidin suusta:
Pahoin teit sinä poloinen, Piru hellyttävänä rassuna. Ainakin ennen kristinuskossa pahuus tuomittiin ja ihmisen halut, heikkoudet ja epätäydellisyys koottiin nimikkeen "synti" alle. Tässä maailmankuvassa asetelma on erilainen: tässä pahantekijääkin kutsutaan poloiseksi. Mieleeni tulevat Hugo Simbergin maalaukset, joissa piru on ennemminkin säälittävä ja hellyyttävä rassu kuin paha. Tavallaan tällainen maailmankuva on paljon armeliaampi kuin yleensä armorikkaana pidetty kristinusko. Aino pakenee ongelmiaan ja saa surmansa (kenties tappaa itsensä), Joukahainen on uhoava, kateellinen ja ylimielinen, heidän äitinsä heikkous ilmenee siinä, että hän kuitenkin mieluummin haluaa maineikkaan vävyn kuin kuuntelee tytärtään. Vaikka Kalevalassa käydään läpi näin suuri tragedia, ketään osapuolia ei tässä tuomita. Sen sijaan osapuolten suruun ja tunteisiin on paneuduttu huolella. Joskus olen kuullut J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -teosta kehuttavan sen ihmiskuvauksesta siinä, että tarinan sankarit eivät ole vain sankareita. Heillä jokaisella on omat heikot puolensa, eikä niitä yritetäkään peitellä ja esittää henkilöitä kaikkivoipina ramboina. Samaan tapaan jopa Väinämöinen, tietäjä iänikuinen, jää voimattomaksi Ainon poismenon edessä. Hän pystyy kyllä laulamaan Joukahaisen suohon, mutta hän ei pysty löytämään menettämäänsä neitoa. Epäselväksi minulle jäi, miksi tässä kerrottiin tarina valtavasta tammesta ja sen kaatajasta. Onko sillä jokin symbolinen merkitys? Entä miksi isä ei puuttunut ollenkaan Ainon ja Väinämöisen naittamiseen?
|
||
PalautettaAsko Korpela: Monta pientä kommenttia
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020127 (20020127)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala