11 Mitä opin Kalevalasta?
Mitä siis opin Kalevalasta? Kun nyt palaan muutamaan seikkaan, en tarkoita niinkään oppimista siinä mielessä, että opin jotakin ja nyt sen osaan, vaan luin jotakin ja jäi mieleen ihmetyttämään tai askarruttamaan. Tässä on nyt vain kolme mieleen juolahtanutta seikkaa. Tuntuu, että saman tapaisia löytyisi vaikka tusinan verran: Ilmarisen ihmeelliset kädentaidot, Soiton ja laulun lumovoima, Kullervon dramatiikka, Kertomuksen osien suuruussuhteet, Juonen hyppäykset ja katkeamiset.... Siis kuitenkin puoli tusinaa... 1 Väinämöisen puolijumaluusMuistaakseni on Väinämöistä noidaksi kuvattu. Noita kai on sellainen, joka jollakin salaperäisellä loitsulla tai taialla saa ihmeitä aikaan. Kuitenkin Väinämöisen kyvyt tuntuvat astetta jämerämmiltä kuin noitien temput. Noidat yleensä saavat aikaan pahaa, Väinämöinen sen sijaan hyvää. Lisäksi Väinämöinen ei saa aikaan vain materiaalista hyvää vaan myös henkistä, hän tuottaa syvältä kouraisevia taidenautintoja. Ja hänen toimensa henkivät viisautta, syvää tietoa, sellaista, jota tavallisella ihmisellä ei ole, mutta joka juuri ja juuri mahtuu käsityskyvyn rajojen sisälle. Väinämöinen ennakoi ihmisen lentämistä ilmojen halki, lannistaa vihollisen sanan ja laulun voimalla, pääsee pälkähästä sanan voimalla, rakentaa veneen laulamalla... Nämä ovat jumalallisia kykyjä. Mutta samalla Väinämöinen on hyvin avuton joissakin suhteissa. Eivätkö fariseuksetkin sanoneet: 'Auta nyt itse itseäsi...' Samaa voisi sanoa Väinämöiselle. Naisia ei millään saa lumotuksi puoleensa, toheloi ja lyö kirveellä polveensa, suistuu veneestä mereen, antaa lopulta väärän tuomion ja sortuu vallasta. Valtaa hän ei oikeastaan missään vaiheessa itse asiassa tavoittelekaan, hänessä ei ole vallanhalua. Hänen auktoriteettinsa perustuu hänen viisauteensa.
2 Hyvinvoinnin ja kulttuurin vuorovaikutusMielestäni Kalevala on kansan vaurauden korkea veisu. Olisipa mukava nähdä teoksessa esiintyvien kulutushyödykkeiden, käyttöesineiden, työvälineiden luettelo. Se on pitkä ja kertoo huomattavan korkeasta aineellisesta hyvinvoinnista. Lian ja luteiden keskellä ei kulttuurikaan kukoista, vaan elämisen ponnistukset suuntautuvat paljon primitiivisempien tarpeiden täyttämiseen. Tarvitaan tietty hyvinvointi, ennenkuin on mahdollisuus omistaa aikaa hengenviljelylle, kulttuurille sanan ahtaammassa merkityksessä. Kalevalassa kulttuuria on yltäkylläisesti. Ja kaikki sitä arvostavat, kaikki tulevat kuuntelemaan Väinämöisen soittoa ja laulua. Muutkin osaavat laulaa kuin Väinämöinen. Ja laulukulttuuri on niin sofistikoitua, että sillä vastavuoroisesti ratkaistaan monia aineellisen hyvinvoinnin ongelmia. Sampo on tietenkin kaiken tämän huipentuma. Sampo syntyy suuresta viisaudesta ja ylivertaisesta taidosta ja Sampo tuottaa rajattomasti aineellista hyvinvointia. Mutta mikä Sampo oikeastaan on? Onko se vain vertauskuva? Onko se vain mahtavan mielikuvituksen tuote? Onko se mieltä kiehtova ikiliikkuja, joka melkein osataan todellisuudessa valmistaa?
3 Lönnrot ja Kalevalan juoniKalevalan juonen suuri linja on selvä: hyvän ja pahan taistelu. Se konkretisoituu Kalevalan sankareihin Väinämöiseen, Ilmariseen, Lemminkäiseen. Paha on Pohjola, johdossa Pohjan akka harvahammas. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Lönrot olisi yhdellä sivulla kertonut sen mitä Kalevalassa tapahtuu. Ehkä sellainen yhteenveto onkin jossakin. Sitähän on runojen alun sisältö Lönnrotin sanoin. On myös yleisesti tiedossa, että Lönnrotilla on suuri ansio hajanaisten runojen sovittamisessa sellaiseen järjestykseen, että Kalevalan yleinen juoni toteutuu. Monista runoista on runsaasti toisintoja, niinkin että on muuten sama runo, mutta eri henkilöt. Näin olen jostakin lähteestä lukenut. Lönnrot kuitenkin siloitteli saumat ja teki juonesta johdonmukaisen. Kuitenkin juonessa on paljonkin syrjähyppyjä, jotka eivät varsinaisesti vie pääjuonta eteenpäin. Tuntuu, että puoleen saattaisi teos kutistua, jos siitä poistettaisiin pääjuonen, Kalevalan ja Pohjolan taistelun kannalta epäoleellinen aines. Eikö vain koko Kullervon tarina lisähenkilöineen jäisi pois? Lönnrot oli hyvin tietoinen omasta osuudestaan ja avoimesti pitikin itseään muiden laulajien veroisena Kalevalan luojana. Lähteissä on myös todettu, ettei Lönnrot omissa sepitelmissään kuitenkaan yltänyt lainkaan sille taiteelliselle tasolle, jolla kansan suusta kerätty aines liikkui. Varmaan oli siitä itsekin tietoinen, mutta sidesäkeitä tarvittiin silloiksi kertomusten välille. - Lopputulos on kaikessa karheudessaan sellainen aikakautensa monumentti, että se pysyy varmaan niin kauan kuin homo sapiens maan päällä vaeltaa.
|
||||||
PalautettaLiisa Uusitalo: Sivullinenkin kiittää
Asko Korpela: Tietoinen ja alitajuinen
Ensio Tommola: Kiitokset lukupiirille
|
||||||
Lähetä palautetta! |
Sivunumerot viittaavat WSOYn Iliaan 4. painokseen vuodelta1962 (suom O. Manninen, 1 p. 1919)
Asko Korpela 20020409 (20020409)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala