09 Taistelu Sammosta
41 Väinämöisen soittoTässä runonlauluperinne tunnistaa ja tunnustaa itsensä, antaa arvon itsellensä Väinämöisen kautta. Jo kävi ilo ilolle, Tässä nyt ei itse laulannasta mitään sanotakaan, mutta kerrotaan miten musiiki syntyy. Kalanluisesta kanteleesta. Kaikki, ihan kaikki, myös metsän, ilman ja meren eläimet ja luonnon haltijat sitä kerääntyivät kuuntelemaan. Voihan laulukin kaunista olla ja osaa ihminen silläkin tavalla laulaa, että linnut paikalle lentävät, mutta tuskin Väinön viisauden sanoista metsän eläimet mitään irti saavat. Niistä sanoista sen sijaan me lukupiiriläiset ja koko jälkeentullut ja tuleva maailma ilon irti saa. Kolmipäiväiset jamit siitä tulivat ja itkuksi meni. Niin oli väkevä sanoma. Muusikko itsekin tempautui mukaan niin että lopulta mestarin kyyneleitä helminä kerättiin. - Mikä mahtava mielikuvituksen tuote tämä runo onkaan! Kuka lienee sepittänyt? Vai onko aikojen kuluessa monen lastun vuolaisun tuloksena monen tekijän mielestä kummunnut? Kiistämätön todistus kansasta ja kulttuurista, joka pystyy tempautumaan irti arjen harmaudesta.
42 Sampo viedään väkisin pois PohjolastaMitenkähän tämä pitäisi ymmärtää, tämä Sammon Kalevalaan tavoittelu. Sampohan oli sovittu hinta Ilmarisen ensimmäisestä emännästä. Kalevala ja varsinkin Väinämöinen esitetään hyvinä ja oikeamielisinä. Miten silloin on ymmärrettävä Sammon ryöstö, sillä siitähän on kysymys. Onko siis emännän kuolema peruste hänestä maksetun hinnan takaisin perimiseen? Vai olisiko hinta eli Sampo ollut kohtuuton ja sen takia hyvitys? Vai syntyikö Sampo koko ihmiskuntaa eikä vain Pohjolaa varten? Kaikki tällaiset kysymykset mahtuvat tietysti jo kliseeksi muodostuneen otsikon 'Sammon arvoitus' alle. Kukaan ei sitä kai ole edes tyydyttävästi pystynyt ratkaisemaan. Syytä ei tässäkään runossa mainita, mutta kolme suurta urosta lähtee matkaan Sampoa Pohjolasta saamaan. Jos ei saada neuvotellen, viedään väkisin. Sammon jakamisesta ilmoittavat olevan kysymys, kun Pohjolaan saapuvat. Sampo siis heidän mielestään kaikille kuuluu. Emäntä vähättelee Sammon arvoa: 'ei pyyssä kahen jakoa, oravassa miehen kolmen [ikäänkuin olisi kuitenkin enemmän kuin pyyssä; no nahka toisella ja raato syötiksi toiselle, OK!]. Kovat ja selvät ovat vaihtoehdot: jos ei puolikasta anneta, otetaan väkisin kokonaan. Ihmetyttää vähän puolikkaat; tuntuisi, että kone toimii vain ehyenä, kokonaisena, puolikkaat ovat romua. No tietysti mahtava takoja tai ainakin tietäjä iän ikuinen olisi ehkä kummastakin puolikkaasta tehnyt kokonaisen. Tietenkään ei omistaja jakoon suostunut, joten ei muuta keinoa kuin laulaa väki uneen ja käydä noutamassa kone vuoren sisältä. Näiltähän tietysti kaikki onnistuu, rikoskin. Härkääkin tarvittiin kyntämään Sammon juuret maasta [yheksän sylen syvässä luolassa]. Veneeseen kalu kuitenkin saadaan ja lähdetään viemään johonkin villiin niemen nenään. Lemminkäinen olisi halunnut pistää lauluksi matkalla, mutta Väinämöinen arveli, että se viivyttäisi liikaa. Lemminkäinen piti päänsä ja turmioksi koitui. Kurki säikähti kun Lemminkäinen karjahteli. Kurki puolestaan päästi niin pahan parkaisun, että Pohjolassa herättiin. Emäntä tietysti raivostuu ja loihtii matkalaiset niin sakeaan sumuun, etteivät voi matkaansa jatkaa. Miekalla sumu lopulta halkaistaan, mutta uusi vaiva syntyy, kun merestä nousee Iku-Turso, Äijön poika. Ilmoittaa tehtävänään olevan surmata Kalevan kansa ja viedä Sampo takaisin Pohjolaan. Pelkällä sanalla Väinämöinen Iku-Tursonkin torjuu. Sitten tulee tuuli ja tekee yllättävän kolttosen, vie aaltoihin Väinämöisen kanteleen. Venen laitojakin joudutaan myrskyn takia korottamaan.
43 Pohjola yrittää sotavoimillaan Sampoa takaisinTietysti seuraa sota. Sodalla asiat on aina ratkaistu. Se kuka voittaa, on oikeassa ja sillä siisti. Kyllä tässä valo pimeyden voittaa eli Kalevala Pohjolan, mutta voitto ei ole täydellinen: kiistan kohde tuoksinassa menetetään, mereen putoaa ja menee pirstaleiksi. Pirstaleita ajautuu Kalevalan rannoille, Väinämöinen niistäkin iloitsee ja arvelee uuden onnen aluksi. Pohjan akka uhkaa kaiken Kalevalan saaman hyvän tuhota, nostaa karhun karjan kaatamaan, taudin ihmiset tappamaan. Pohjola saa haltuunsa Sammon kannen. Väinämöinen lukee turvaloitsuja Pohjolan pahojen aikeiden estämiseksi. 44 Väinämöisen mieltä kaihertaa kalanluinen kannelVäinämöinen haluaisi soittaen tuoda julki ilonsa edes siitä vähästä, mikä saatiin Sammosta pelastetuksi, mutta kannel on mennyt. Etsitään isolla haravalla, mutta ei läydy. Ei muuta kuin uutta tekemään. Nyt ei ole haukea, on tehtävä vanhalla mallilla koivusta. Saa koivu kunniakkaan tehtävän, kun jo oli kohtaloaan surrutkin: tuohta kaikki kiskovat, ei pysy hipiä kauniina ja valkeana. Edellisessä oli kielet hevosen jouhista, nyt sai Väinö kerrankin suopean vastaanoton naiselta, antoi impi hapsiansa. 'Siit' on kielet kanteleessa, ääntimet iki-ilossa'. Ja taas saatiin upea konsertti tai oikeastaan kokonainen sarja, sillä Kun hän soitteli kotona, ... Ihan oli kuin minä kameran kanssa. Melkein aina on mukana.
45 Pohjan akka ja Väinämöinen käyvät ohjussotaaNäyttää Sammon siunaus Kalevalaan siirtyvän ja Pohjola jäävän näppejään nuolemaan. Kun ei ole mahdollista enää ihmekonetta itselle saada, voidaan ainakin kostaa. Louhi manaa Ukko ylijumalan pahantekoon kalevalaisia kohtaan. Voiko jumala olla paha? Ei oikein käy selville, kuinka käy. Vaikuttaa siltä, että Ukko ei suoraan ryhdy Louhen juoksupojaksi, mutta sallii Loviattaren, Tuonen tytin tulla raskaaksi ja synnyttää Pohjolan käyttöön äkäisen sotajoukon. Sotajoukko ei niinkään ole kahdella jalalla kulkevaa vaan muodostuu taudeista, jotka hyökkäävät Kalevalan kansan kimppuun.Väinämöinen joutuu taas panemaan parastaan puolustusrintamalla. Sauna vastoineen otetaan avuksi. Ukko nytkin apuun manataan. Silmään käy sanankäyttö, joka voidaan tulkita merkittäväksi selitykseksi Väinämöisen olemuksesta. Väinämöinen sanoo: "Jos ei minussa miestä liene, Tietysti me kaikki olemme eräässä mielessä Jumalan lapsia, mutta ahtaammassa mielessä voitanee ajatella, että Väinämöinen tässä paljastaa itsensä siksi puolijumalaksi, jona hän koko ajan tekojensa kautta esiintyy. Ei näitä voimia ihmislaulajalla ole. Jotakin enemmän kuin tavallinen ihminen, enemmän kuin erityisen lahjakaskin ihminen täytyy Väinämöisen tekojensa perusteella päätellen olla. Hän on siis puolijumala. Olisiko ollut vieläkin selkeämmin sitä, mutta tässä juuri ehkä Lönnrot muotoilee niin, ettei tuomiokapituli puutu asiaan. Mitenkä mahtaa olla? Peräkaneettina vielä huomaankin, että Väinämöinen tyytyy pelkkään puolustukseen, torjuu pahan, muttei ollenkaan hyökkää Pohjolan kimppuun. Mitä sotaa tämä on?
|
||
Metkat sanat
|
||
PalautettaPirkko: Poikenluomat ym.
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020323 (20020323)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala