08 Kullervo - Ilmarinen - Väinämöinen
35 Voidaanko Kullervo kertoa lapsille?Olen tänään selaillut tovin mielestäni aivan loistavaa äskettäin ilmestynyttä Lasten Kalevalaa. Sen on 'kertonut' Kirsti Mäkinen ja kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin. Kirja on mielestäni Suuri Kulttuuriteko. Asian tiukkapipoisesti ottaen voitaisiin tietysti sanoa myös: 'Lasten Kalevala on Suuri Kulttuuriskandaali. Kalevala on yksi ja pyhä.' Tietysti tästä näkökulmasta Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala voisi olla ehkä pyhäinhäväistyksen huippu. Toista mieltä olen minä kuten varmaan enimmät. Kalevalassa on aineista näihin ja vielä vaikka mihin muihin tulkintoihin ja sovelluksiin. Selatessani en tullut kiinnittäneeksi huomiota tämän päivän luku-urakkaan. Onko runot 35 ja 36 kerrottu Lasten Kalevalassa? Onko ne syytä kertoa? Jos, niin miten? Minä jättäisin pois. Satukirjana luettavan version kuulijoilla ei ole edellytyksiä ymmärtää, mistä on kysymys. Aikuisten Kalevalaan tietenkin hyväksyn nämä runot, vaikka olenkin sitä mieltä, ettei tällaisilla asioilla ole tarpeen mässäillä taiteessa. En itsekään tässä katso itseäni kykeneväksi kommentoimaan tai referoimaan luontevasti tätä runoa. Siispä jätän tähän odottaen mielenkiinnolla, miten muut ovat sen käsitelleet.
36 Kullervon epätoivo ja tuhoAikaisemmin Kullervo on osoittautunut pahasti luonnevikaiseksi ja tunnottomaksi luuseriksi. Sitä mikä edellisessä runossa tapahtuu ei mielestäni voida mitenkään sovittaa tunnottoman luuserin tilille. Se olisi onnettomissa olosuhteissa voinut tapahtua (melkein) kenelle hyvänsä. Myös tapahtuman seuraukset ovat Kullervon kohdalla samat mitkä ne olisivat voineet olla kenen muun hyvänsä kohdalla. Siis tässä onnettoman kohtalon kärjistyneimmässä asiassa Kullervo osoittautuu tavalliseksi ihmiseksi. Tunnonvaivat painavat häntä niin väkevästi, ettei muu ratkaisu ole mahdollinen kuin itsetuho. Tähän päättyy eräs Kalevalan traagisimmista tarinoista. Ei traagisuudessaan jää jälkeen Shakespearen Romeosta ja Juliasta. 37 Ilmarisen ääretön murheTraaginen on Ilmarisenkin kohtalo, Kullervon takia. On Ilmarisella paljon vaivaa emännän saamiseksi, vaikka kaikin puolin kelpo mies on, kenelle hyvänsä anopillekin mieluinen vävy. Ja tällä tavalla puolisonsa menettää. Ilmarinen on niin taitava takoja, että epätoivoissaan yrittää mahdotonta, takoa uuden emännän itselleen. Morsio kyllä syntyy, mutta eloa tähän ei onnistu saamaan. Tarjoaa ystävälleen Väinämöiselle, jolla on sama naisen puute. Ehkä arvelee, että Väinämöinen vieläkin suurempana tietäjänä pystyisi elämänkin nukelle antamaan. Väinämöinen tuntee rajansa ja joutuu tarjouksen heti hylkäämään. Ehdottaa tarpeista muuta tehtäväksi tai sellaisille tarjottavaksi, joille kulta kaiken korvaa.
38 Ilmarinen yrittää paikata menetyksensäPäättää Ilmarinen lähteä Pohjolaan naisensa nuorempaa sisarta kosimaan. Ymmärrettävää on, ettei anoppi toista lastaan anna, niin mieluinen kuin oli Ilmarinen vävynä ollutkin. Mutta Ilmarinen ei hellitä, vaan ryöstää kälynsä. Mutta neito ei millään suostu Ilmariseen ja niin Ilmarinen sydämistyneenä lopulta laulaa neidon lokiksi taivaalle. Tulee kotiin ja kertoo Väinämöiselle matkastaan. Siellä elävät Pohjolassa Sammon ansiosta huolia vailla.
39 Sampoa lähdetään noutamaanKun nyt ovat välit Pohjolan kanssa poikki, on Väinämöisen mielestä tarpeen hoitaa Sampo-asiakin oikeudenmukaiseen päätökseen. Sampo kuuluu hänen mielestään Kalevalaan vaan ei Pohjolaan. Sampo on käytävä noutamassa kotiin. Ilmarinen suostuu tuumaan. Veneellä lähdetään matkaan. Lemminkäinen tapaa uroot matkalla ja tarjoutuu joukkoon kolmanneksi. Mielellään otetaan mukaan. Tässä nyt on taas tosikon silmissä pieni ristiriita: Väinämöinen lauloi purtensa täyteen varusväkeä, mutta tässä kuitenkin Lemminkäinen tulee kolmanneksi.
40 Suuri hauki ja kalanluinen kannelSeikkailutta ei tämäkään matka pääty. Matkalla vene tarttuu johonkin ja matka katkeaa. Mistä on kysymys? Lemminkäinen komennetaan katsomaan. Ka, hauki on siellä. Vene hauin hartioilla. Lemminkäinen ja Ilmarinen vuoron perään yrittävät saada hauen pois päiviltä, mutta eivät onnistu. Lemminkäinen suistuu veden varaan ja Ilmarinen joutuu onkimaan miehen kuiville. Yrittää itse. Miekka menee muruiksi. Ei auta muu kuin että itse vaka vanha tarttuu aseeseen moitiskellen edellisten yrittäjien saamattomuutta. Väinämöisen miekka tarttuukin otukseen ja ryhtyy vaka vanha haalaamaan kalaa kannelle. Katkeaa kahtia ja pyrstöpuoli vajoaa pohjaan. Pääpuoli saadaan ylös. Väinämöinen sen lopulta paloittelee ja palat keitetään murkinaksi matkalaisille. Väinämöinen katselee tähteeksi jääneitä luita ja lausahtaa: "Näistäpä toki tulisi Kukapa muu osaisi kuin mestari itse. Ja niin ryhtyy Väinämöinen rakentamaan yhtä hienoimmista Kalevalan taidonnäytteistä. Kumpi on arvokkaampi: Tämä Väinämöisen ihmeellinen kannel, hengenviljelyn huippuväline vai itse sampo, Ilmarisen taidonnäyte, joka kaikki fyysisen olemassaolon tarpeet antaa? Metkat sanat
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020317 (20020317)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala