Korpela Asko
07 Synkkiä kohtaloita

• 29 Lemminkäinen maailmanmiehenä 
• 30 Lemminkäisen sotaretki hyytyy jäihin
• 31 Kullervo: antisankari astuu näyttämölle
• 32 Kullervo: orjan kohtalo
• 33 Kullervo: orjan kosto
• 34 Kullervo löytää omaisensa 
• Vieraita sanoja
• Palautetta
• Pekka Pihlanto: Sananselitystä
• Lähetä palautetta!

29 Lemminkäinen maailmanmiehenä 

Lemminkäinen joutuu pakenemaan vainoojiaan, mutta eräässä mielessä kiepsahtaa jaloilleen kuin kissa pudotessaan. Päästyään pakopaikkaansa kauas saarelle Lemminkäinen heittäytyy täysin rinnoin naisten mieheksi. Eikä hänen totisesti tarvitse ponnistella tässä yrityksessään, sillä naiset ottavat aloitteen ja suorastaan kuhisevat tämän nuoren hurmurin ympärillä. Olisi varaa vaikka tyrkkiä rumempia loitommalle, mutta Lemminkäiselle kelpaavat kaikki. Hänen laulutaitonsa on tähän puuhaan riittävä. Naista kaatuu kuin heinää. Impeä, leskeä, emäntää. - Missä oopperassa se nyt olikaan, oliko Don Giovannissa? satapäinen luettelo kansallisuuden mukaan. - Oli siinä ilmeisesti puolin ja toisin hauskaa kerrakseen! Mutta on myös helppo arvata, mitä närää tällainen peli nostattaa. 

ei nähnyt sitä taloa,
kuss' ei kolmea kotoa
ei nähnyt sitä kotoa,
kuss' ei kolmea urosta,
ei nähnyt sitä urosta,
ku ei miekkoa hionut,
tapparata tahkaellut
pään varalle Lemminkäisen.

Äkkilähtö tuli donjuanille. Veneen kylläkin olivat kateelliset polttaneet, mutta Kalevan mieheltä syntyy äkkiä uusi. Matkaan on lähteminen. Suree impien puolesta. 

minun täältä mentyäni
eipä impyet iloinne

Mikä parasta, kaipuu on molemminpuolista. Kovasti naiset perään kyselevät. Lemminkäinen ilmoittaa syyksi koti-ikävän. Sinne jäävät saaren neitoset itkemään. 'Saaren hanhosia' itkee Lemminkäinenkin. Meri tekee matkalla tepposet ja Lemminkäinen joutuu veden varaan niinkuin aikanaan Väinämöinen, vielä häntä suurempi taitomies. Taas nainen pelastaa ja ruokkii matkamiehen ja vielä uuden purrenkin antaa. Pääsee kotiperille, mutta mikä odottaakaan siellä? Tupa on poltettu poroksi, asukkaat ties missä. Polun tapainen löytyy. Se johtaa synkälle salolle: äiti löytyy, riemu rajaton! Kuulumiset vaihdetaan. Lemminkäinen muistelee mielihyvällä kokemuksiaan.  

30 Lemminkäisen sotaretki hyytyy jäihin

Pohjola on iskenyt, Lemminkäinen iskee takaisin. Taaskin äiti varoittelee, mutta mitä huolii Lemminkäinen. Kaveri pitäisi vain saada sotaretkelle. Muistuu mieleen Tiera, samanhenkinen. Tieraakin perhe estelee, mutta veri vetää sotatantereelle. Niin lähdetään kohti Pohjolaa. Mutta Pohjola on tähän varustautunut. Pohjolan emäntä käyttää yhtä parhaista resursseistaan, lähettää pakkasen hyökkääjien kimppuun. Tämän luonnonvoiman ovat saaneet myöhemmätkin hyökkääjät niskaansa. Ensin kylmää ikäänkuin malliksi, sitten pannaan turbo päälle. Jo hyytyy meri ja Lemminkäisen ja Tieran pursi juuttuu jäihin kuten myöhemmin Nordenskiöldin pohjoista idän reittiä avatessaan. Kuolema korppien kynsissä uhkaa. Mutta laulutaito pelastaa: 'laati huolista hevoset, murehista mustat ruunat'. Ja niin päästään kotiin äidin luo. Kova on kohtalo niin suurella naisten miehellä!

31 Kullervo: antisankari astuu näyttämölle

Kalevalan urhojen  kavalkaadi jatkuu: Untamo, Kalervo, Kullervo. Nämä ovat kuitenkin surkimuksia edellä esiteltyihin verrattuna. 'Lastu virrassa' tarina saa taustansa. Kanoista tulee miehiä, veljekset Untamo ja Kalervo. Untamo jää kotikonnulle, Kalervo joutuu kauppamieheksi Karjalaan. Kokee Untamon verkkoja, Untamo suuttuu: sota veljesten kesken. Raskaana oleva nainen, Kalervon vaimo, tuodaan orjaksi. Syntyy Kullervo, orjan poika. Kalervo ymmärtää vaaraksi ja yrittää surmata. Ei onnistu varmoillakaan konsteilla. Saa jäädä orjaksi. Kostoa hautoo.  Kasvaa, mutta kieroon ja turmelee kaiken, mihin ryhtyy. Parhaat rakennuspuut kaataa kaskeksi, hirmuisen aidan rakentaa - ilman veräjää. Rukiit pui ruumeniksi. Untamo myy kelvottoman orjaksi Ilmariselle. Ehkä olisi palkeiden painelijaksi?

32 Kullervo: orjan kohtalo

Uusi orja työtä kyselee. Emäntä arvelee paimenen homman sopivaksi. Itselleni ei käy selväksi, mikä on emännän motiivi, kun kiven eväsleipään leipoo. Tekeekö karkeata pilaa? Tekeekö pahuuttaan vai ymmärtämättömyyttään vai ihan vain piloillaan kepposena? Seuraukset ovat joka tapauksessa karmeat. Tässä runossa ei kuten ei eräissä muissakaan Kalevalan keskeinen juoni etene. Nyt luetaan loitsuja karjan varjelemiseksi. Puut, pensaat, metsän hengettäret, kaikki manataan karjan turvaksi. Ruokaa ja juomaa karjalle manataan runsaiden maitopurojen heruttimiksi. Karhun kanssa pyritään loitsien sovintoon, ehdotetaan karhulle kasvisruokavaliota, sieniä, mesimarjoja jne. Karhua myös uhkaillaan: jos tänne tulet, niin ammutaan. Kokonaan muualle saisi mennä, 'Tuonelan salolle, Kalman kankahalle'. Ukko ylijumalalle nämä manaukseet osoitetaan. 

33 Kullervo: orjan kosto

Kullervo harmittelee tehtävänsä vähäpätöisyyttä ja valittelee ruokapuolen kehnoutta talonväkeen verrattuna. Ei vielä aavistakaan kuinka kehnoksi ruoka kääntyy. Puolenpäivän jälkeen ryhtyy eväitään kaivelemaan. Lausuu paljon toistetut sanat: "Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisässä". Mitä mahtaa tämä 'silkkoa' tarkoittaa? Olisiko akanoita tai olkea? Joku varmaan tietää? Perintöveitsellä vuolaisee. Kiveen veitsi karahtaa ja 

terä vieri veitsosesta,
katkesi kuraksuesta.

Mikä mahtaa olla kuraksue? On selvää, ettei Kullervo tällaista pilaa ymmärrä. Kuka ymmärtäisikään?  Variskin oksalta neuvoo: 

aja suolle sontareiet,
lehmät liejuhun levitä
puolen suurille susille,
toisen korven kontioille

Tässä neuvo, joka kelpaa Kullervolle. Paremmaksi vielä panee: ottaa sudet ja karhut paimenkatraakseen. Lehmänluisen kellonkin panee kellokkaan kaulaan kalkattamaan. Emäntä sen kuuleekin ja ilahtuu, vähän kellon outoa ääntä ihmettelee. Mutta lypsylle hankkiutuu. Ensin kuitenkin piiat määrää. Mutta Kullervo vaatii emäntää itseään niinkuin muuallakin on tapana. Joutuu heti susien ja karhujen raatelemaksi. Ennättää kuitenkin ennen kuolemaansa manata Ukko ylijumalan ampumaan Kullervon 'kuolijaksi' [aivan ilmeisesti > kuoliaaksi!]. Mutta Kullervon manaus on voimakkaampi ja niin kuolee Ilmarisen emäntä.

34 Kullervo löytää omaisensa 

On selvää, että Kullervolla on äkkilähtö edessä, ennenkuin isäntä tajuaa mitä on tapahtunut. Kullervo soittelee mennessään [eipä luulisi tällaista täysipäisen tekevän], isäntä kuulee pajaansa, toteaa tilanteen, kääntyy viikoksi vetistelemään. 'Mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi.' Kullervo vaeltaa metsässä ja tajuaa tilansa. Pahoittelee osattomuuttaan. Päättää lähteä Untamolaan kostamaan sedälleen. Kuvittelee oman perheensä sukupuuttoon kuolleen. Mutta siniviitta viian eukko tietää muuta: 'Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo mailla tervehenä." Lapin laajalla rajalla elävät. Tie neuvotaan. Ja niin käy Kullervo matkaan. Osaa myös perille. Vanhemmat löytyvät. Sisar vain on vieläkin kateissa, marjametsään katosi. - Tämä ei taida vielä tähän päättyä! - Vilkaisu seuraavan runon alkuun paljastaa, että ei pääty.

Vieraita sanoja

1. lieto, Lemminkäinen, lieto poika 29:1 ['lieto' italiassa iloinen]
2. karpio, maata karpion aloa 29:128
3. kalho, kalhot kartanot asua 29:198
4. nutustella, eleä nutustelevi 29:248
5. rautahankki, rautahankki haimentavi 29:390
6. ojelvoinen, ojelvoista oppimahan 29:520
7. kaattaa, Lemmon kanssa kaattanehe 29:566
8. varpelaitainen 30:20
9. silkko 33:79
10. kuraksue 33:86

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Sananselitystä

Lähetä palautetta!