Korpela Asko
05 Koppoi neien korjahansa

• 21 Rymypidot Pohjolassa
• 22 Morsian itketään kodosta
• 23 Morsianta neuvotaan
• 24 Sulhoa neuvotaan, morsian itkee, lähtö
• Vieraita sanoja
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

21 Rymypidot Pohjolassa

'Saapuu suuri sulhaiskansa, saoin kaksin käänteleikse.' Ja kun omasta takaa on ehkä saman verran väkeä, on kunnon kekkerit tiedossa. Olisinko kerran eläessäni näin suurissa häissä ollut? Vieras seurueineen on mieluisa ja hyvin otetaan vastaan. Hevoset hoidetaan. Ymmärtääkseni on jotenkin parissakin yhteydessä käynyt selväksi, että kolmen päivän matka on Kalevalan ja Pohjolan väli. Niin että nälkäisiä siinä syötetään, vaikka hyvätkin eväät olisivat olleet mukana. Oluella laulut kirvoitetaan. 

Oheinen kuva [Araceli Sanz] on hallussani olevasta Kalevalan espanjankielisestä suorasanaisesta laitoksesta Alla donde la luna de oro [Siellä missä kultainen kuu]. Mielestäni kuva sopisi paremmin Gargantuan ja Pantagruelin syöminkeihin kuin selvästi astetta hienostuneempiin Pohjolan pitoihin.

Ja ohjelmaakin on, vieraiden puolesta. Arvata saattaa, että itse vaka vanha Väinämöinen tarjoutuu esiintymään. Kyselee ensin paria niinkuin kalevalainen laulutapa edellyttää, mutta kun ei kukaan rohkene näin suuren taiteilijan pariksi heittäytyä, esiintyy yksin. Ukko uunilla on ollut tekijä täällä päin, ehkä on vieläkin, mutta diplomaattisesti pidättäytyy.

"Siitä vanha Väinämöinen,
virren ponsi polvu'inen.
istuihen ilon teolle,
laulutyölle työntelihe, ..."

Ja vielä kerrotaan, että 'pitkin iltoa iloitsi'. Väinämöisen laulu nyt ilman muuta on huipputasoa ja epäilemättä nautittavaa kuultavaa. Olenkohan poikkeava vai onkohan meitä enemmänkin, jotka tämän tapaisessa tilaisuudessa tuntevat kiusaksi pitkät esitykset, olkoot ne mitä tasoa tahansa. Juuri joku hyvä juttu jää kesken sellaisen sukulaisen tai tuttavan kanssa, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Ole siinä sitten hiljaa ja kuuntele. Vihdoin kuitenkin lopettaa Väinämöinen ja vähättelee kykyjään, mutta vaihtoehtona kumminkin esittää itse Luojan laulajaksi ja vihjaa, mitä sitten laulusta seuraisi. Lopuksi tyylikkäästi ikäänkuin loppurukouksena pyytää Luojaa palkitsemaan pitojen järjestäjät, niin ettei näitä pitoja katua tarvitse.

22 Morsian itketään kodosta

Syöty ja juotu on, mutta lähtemisen surutyö on vielä tekemättä. Siitä tässä runossa. Ensin muistutetaan morsianta entisistä ja tulevista päivistä ja siten saadaan aikaan se, että 'Morsian tulee huolelle' kuten oman Kalevalani runon otsikkotekstissä sanotaan, ilmeisesti on Lönnrotin alkuperäistä tekstiä. Sitten morsianta itketään pitkään ja sen perästä morsian pirauttaa puolestaan vähän lyhyemmin. Kuitenkin sen verran, että on aihetta lohdutteluun. Morsiamenantovirreksi nimitetään runon alkuosaa. Sitten seuraa Itketysvirsi ja lopuksi Mielenhyvitysvirsi. Virsiksi siis nimitetään. Itse olen aina ajatellut, että vain virsikirjassa on virsiä. Mikä lienee virren määritelmä? 

Kyllä tässä nyt totinen paikka on ja vakavat kuvat maalaillaan miniän elämästä. 'Niin miniä miehelässä kuin vanki Venähellä'. Voisiko tuota enää pelottavammin sanoa? Niin paljon ilmoittaa morsiankin itsellään huolia olevan, ettei hepo jaksaisi vetää. Mihin lapsi lattialta, kasvavainen karsinasta suuren kokemuksensa (?) perusteella antaa neuvon: 

Anna huolia hevosen,
murehtia mustan ruunan,
rautasuisen surkutella,
suuripäisen päivitellä

Lopuksi kuitenkin todetaan, että hyvin kävi. Sulho on mies mitä mainioin: 

"Miehen sait mitä jaloimman,
urohia uhkeimman:
ei sen jouset jouten olle,
viinet vaarnoilla venyne;
koirat ei koissa maanne,
pennut pehkuilla levänne.

Eli metsästäjä on ja varojakin on:

aumoja joka aholla,
purnuja joka purolla,
lepikköiset leipämaina.
ojanvieret ohramaina,
karivieret kauramaina,
vesivieret vehnämaina,
kaikki rauniot rahoina,
kivet pienet penninkinä."

23 Morsianta neuvotaan

Tässä nyt on hyvinkin käytännöllisiä nevoja. Lueskelin kohtia tässä perheellekin, tyttärelle, joka kolmen pienen kanssa on aika säpinässä:

"Vaan tupahan tullessasi
tule neljänä tupahan:
vesikappanen käessä,
lehtiluuta kainalossa,
tulitikku hampahissa
- itse olet neljäntenä.
Ala sillat siivoella,
lautalattiat la'aista:
visko vettä lattialle,
elä visko lapsen päälle!
Nähnet lapsen lattialla
jos kohta kälynki lapsi:
nosta lapsi lautsaselle,
pese silmät, pää silitä,
anna leipeä kätehen,
vuole voita leivän päälle!
Kun ei leipeä talossa,
anna lastunen kätehen!

Olemme tehneet täydellisen remontin ja muuttaneet kesämökin toiseksi kodiksemme. Maksoi enemmän kuin uuden rakentaminen. Emme ole vielä hankkineet tiskikonetta. Vaari enimmäkseen heiluttaa harjaa. Tässä neuvoja Kalevalasta: 

"Lähet astian pesohon,
hulikkojen huuhtelohon:
pese kannut korvinensa;
tuopit uurtehinensa!
Maljat huuho - muista laiat,
lusikkaiset - muista varret!

Kaikenlaisten kotitöiden lisäksi löytyy neuvoa vieraiden vastaanottamiseen ja tietenkin suhteisiin talonväen kanssa, siihen, miten kylällä käyttäydytään. Nämä neuvot antaa Osmotar, oleva vaimo. Mutta sitten vielä akka vanha, vaippa päällä, kylän kynnysten kävijä antaa omat neuvonsa. Hän puhuu katkerasta kokemuksesta. Häntä oli huonosti kohdeltu, hänen elämänsä meni pilalle. Ei muuta neuvoa kuin lähteä tien päälle. Veli olisi sisarta asiallisesti kohdellut, mutta käly ei sietänyt. Huonosti päättyi sekin.

24 Sulhoa neuvotaan, morsian itkee, lähtö

Tietenkin myös sulho saa neuvot. Morsianta ylistetään. Sellaista pitää hyvin kohdella. Hän ansaitsee kaiken mahdollisen maallisen hyvän ja hyvän kohtelun. Kun hyvin pitelet, voit olla varma että anoppilassa arvostetaan ja hyvä vastaanotto annetaan. Näillekin neuvoille kyllä löytyy vastapaino, kun ukko uunilta urahtaa ja varoittelee noudattelemasta naisen mieltä. Kurista vihjailee. 

Runsain mitoin neuvottuna morsian vihdoin virittää lähtövirtensä: laulaa eron tukalasta tunnista, ihmettelee millä maksaisi maamon maion sekä taaton hyvyyden, millä veikon armauen, mielisiivot siskosen. Kiittelee kotiväkensä. Arvelee kuitenkin päivän paistavan muuallakin. Ja niin päättää kuitenkin lähteä. On tietoinen, että saattaa käymään tullessaan olla jo äiti manan majoilla, ettei muuta tuttua kuin alimmainen aian vitsa, perimmäinen pellon seiväs. Hyvästit heittää maille ja mannuille.

Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa... Ja niin mentiin. Hänkin heittää hyvästejä maille ja mannuille. Lapset aika synkkää lähtölaulua virittelevät. Kolme päivää ajetaan ja tullaan Kalevalaan. Uudet juhlallisuudet odottavat.

Vieraita sanoja

1. väjyä, mi tämä väki väjyvi 21:10
2. Kaaloa, kaaloi tuota katsomahan 21:13
3. lieve, lentävällä lievehellä 21:44
4. pitin. pihalle pitimmät miehet 21:58
5. kasakka, kylän kaunoinen kasakka 21:68
6. sulkkuinen. sulkkuisista suitsiloista 21:77
7. herhettää, heraisena herhettävi 21:86
8. pensivä, alla pensivän petäjän 21:88
9. apattaa, apata vävyni varsa 21:89
10. koroppa, koropasta kultaisesta 21:90

Palautetta 

Lähetä palautetta!