03 Lemminkäinen lempii itsensä Tuonelaan
12 Lemminkäinen ja Kyllikki: valat rikotaanTätä kyllä on osannut odottaakin: ihan kuin olisi rikottavaksi nämä Kyllikin ja Lemminkäisen valat jo vannottaessa tarkoitettu. Muutenkin vala tuntuu aika ilkeältä omantunnon rasitteelta. Takuulta ja omaisuuden kiinnitykseltä maistuu. Onko ihminen niiden jälkeen missään mielessä enää vapaa? Onko hän sitä muutenkaan, voidaan tietysti kysyä. Enemmän tai vähemmän siitä on kysymys, että luovutaan jostakin henkilökohtaisesta jonkun toisen hyväksi. Yhteiskunnan onnen voidaan ajatella kasvavan, jos minun, valan vannojan menetys on pienempi kuin valasta hyötyjän onnen lisäys. Tässä on vannottu vastavuoroisesti. Kuka muu valansa rikkoisi kuin sellainen, joka tuntee rikkomalla enemmän saavansa kuin menettävänsä. Kyllikki tässä rikkoo vai luuleeko Kyllikki Lemminkäisen rikkovan? Vähän jää epäselväksi, mutta tulos on selvä. Valat on rikottu ja uusi 'vapaus' koittaa. Markkaa sodasta saatuna Lemminkäinen parempana pitää kuin kotoisia kultia ja auran nostamia hopeita. Niin on sotaisa mieli. On siis sota arvo sinänsä. Sillä tavoin, väkivallan keinoin myös aikoo Pohjan vastahakoisen neidon omakseen saada. Äiti varoittelee kahden naisen pitämisestä, mutta Lemminkäinen ilmoittaa, ettei enää Kyllikistä välitä ollenkaan. Pohjolaan, Pohjolaan ja tappeluun, tappeluun on Lemminkäisen mieli. Sotakampauksen viimeisteltyään paiskaa hiusharjan patsaaseen ja ilmoittaa etiäisenä, että hyvin menee kunnes harjasta alkaa verta tihkua. No, joidenkin mielestä on kausaliteetti yksi filosofian kiperimmistä kysymyksistä. Lähteekö biljardipallo pyörimään toisen tönäisystä vai pyörivätkö ajallisesti peräkkäin näkymättömien voimien liikuttelemina ilman keskinäistä syy-yhteyttä? Näyttää, että Kalevan kansa on tässä kysymyksessä 'a cavallo' eli hevosen selässä kuten italialaiset sanovat. Toisaalta uskotaan syyn ja seurauksen yhteyteen, uskotaan mitä silmä näkee. Toisaalta taas sidos on nykyihmisen mielestä täysin olematon. Kuinka voisi harja ylipäänsä verta tihkua ja eritoten vielä niin takaperoisesta syystä, että sitä äskettäin käyttänyt on surman suuhun joutunut. Mutta mitäpä jäisikään jäljelle jos tämä mystiikka Kalevalasta poistettaisiin? Niinpä joutuu Lemminkäinen parin mutkan kautta Pohjolaan. Sen verran on velhoa Lemminkäisessäkin, että koiran haukut vaientaa ja emännän tätä ihmetellessä ilmoittaa, ettei ole koirien haukuttavaksi tullutkaan, vaan on muulla asialla ja tietäjä on koulutukseltaan. Turkin helmojen tulta iskiessä laulaa Pohjolan miehet pihalle ja ilkeämpiinkin kohtaloihin. Mutta tekee myös pahan virheen: jättää yhden laulamatta, 'karjanpaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän'. Käy tämän kunnialle, varsinkin kun Lemminkäinen vielä hävyttömyyksillä höystää puheitaan. On koituva kohtalokkaaksi Lemminkäiselle. 13 Hiiden hirvellä saisi uuden naisenKun ylimääräinen väki on heitetty ulos saluunasta pääsee Lemminkäinen asiaansa: pyytää Pohjolan emännältä: "Anna nyt, akka, piikojasi, tuopa tänne tyttöjäsi, paras parvesta minulle, pisin piikajoukostasi." Ihmetyttää, miksi juuri pisin. Ehkä oli jo silloin iso ero pituuskasvussa lappalaisten ja lantalaisten välillä... Kokemuksesta tiedetään jo, että Kalevalassa ei ehdoitta naisia naiteta, ehkä sen tiesivät kosijatkin, ehkä oli maan tapa. Niinpä on kolme urotyötä nytkin ehtona. Hiiden hirvi, tulisuun ruunan taltuttaminen ja Tuonelan joutsenen ampuminen ovat Lemminkäisen miehuuskokeena. Yksi kerrallaan tehtäviä annetaan. Hiiden hirven tavoittamista ei Lemminkäinen aluksi pidä minään, mutta pian saa huomata, että onkin kova pala. Lopulta vehkeetkin pettävät. 14 Kohtalokas Tuonelan joutsenLähes nöyryyttävä käänne sotahullun tietäjän kannalta on, että hirvi antautuu arkiloitsuilla ja tavallisilla karvahattuvälineillä - eivät tosin ollenkaan vähäpätöisiä nämäkään. Tärkein kuitenkin tuntuu olevan metsämiehen sotamiestä nöyrempi asenne. Ensimmäinen toimeksianto on nyt kuitenkin pulkassa ja Lemminkäinen emännältä morsianta kyselemään. Ei näin vähällä, suuri ruuna on vielä suistava (suitsittava?). Tämä tehtävä onnistuu helpolla, mutta sanat ja loitsut tässäkin tarvitaan. Ja taas Pohjan akalta tytärtä pyytämään. Varmaan pyytäjäkin osaa kolmatta tehtävää odottaa, mutta tuskin niin kolkkoa kuin se on: Tuonelan joutsen olisi ammuttava. Kertomus on lyhyt: Lemminkäistä odotetaan virran rannalla. Märkähattu karjapaimen, se sama, jonka Lemminkäinen jätti ulos laulamatta, on väijymässä pusikossa ja oitis vesikyyn syöksee Lemminkäisen sydämen läpi! Mitähän tämäkin tarkoittaa? Lopputulos on kuitenkin selvä. Sinne sortuu Tuonelan jokeen. Vain ajatuksen ennättää äidistään ajatella ja mahtisanojen puutetta manata. Tuonen poika vielä viimeistelee ja lyö miekalla Lemminkäisen viiteen osaan. 'Se oli loppu Lemminkäisen, kuolo ankaran kosijan Tuonen mustassa joessa, Manalan alantehessa.'
15 Lemminkäisen äiti haravoi poikansa kokoonNiinhän sitä voisi luulla, mutta Lemminkäisellä on äiti. Hiusharjan kautta viestin saatuaan lähtee poikansa perään. Toiselta äidiltä, Pohjolan emännältä kysymään, mitä on tapahtunut. Ei muka tiedä, mutta joutuu myöntämään, että ylen vaarallisia tehtäviä on kosiomiehelle antanut. Sutosen suuhun sanoo miehen joutuneen. Mutta äiti tuntee poikansa: turha puhua susista ja karhuista. Eivät mahda mitään Lemminkäiselle. Nyt saa kuulla totuuden tehtävistä. Viimeistä tehtävää suorittamasta ei ole vielä palannut. Äiti kiireesti poikansa perään. Haravalla joesta. Aikansa myötävirtaan, vastavirtaan, poikkivirtaan vedeltyään saa kuin saakin pojan haravaansa. Sinnikäs mummo kerää lopulta kaikki viisi osaa ja ryhtyy niitä toisiinsa sovittelemaan.
Taaskin on sanan mahti tarpeen. Ja sitä on Lemminkäisen äidillä. Näillä keinoilla mies ehyeksi, mutta sana miehen suusta vielä puuttuu. Mehiläinen saa kunnian noutaa voidetta Jumalan kellarista. Äiti kielellään maistaa ja toteaa tavaran aidoksi. Voitelee ja lyhyesti manaa. Ja niin nousee Lemminkäinen kuin Lasarus kuolleista. Äiti kohta kuulustelemaan, miten oli tähän jamaan joutunut. Moitteet saa poika taidoillaan ylpeilemisestä. Kysyy äiti, olisiko pojalla vielä jotakin mielessä. Kertoo, että homekorva Pohjan eukko ei anna tytärtään 'ilman allin ampumatta, joutsenen osoamatta tuosta Tuonelan joesta, pyhän virran pyörtehestä.' Tähän äiti panee tiukasti 'ei' ja siihen saa Lemminkäinen tyytyä. 16 Väinämöinen hakee Tuonelasta puuttuvat sanatSiirrytään muihin tarinoihin. Väinämöinen on venettä rakentamassa. Laudat loppuvat. Pitää panna mies asialle. Sampsa Pellervoinen, maatalousmies 'sep' on puuta etsimähän, tammea tavoittamahan'. Ollut jo kerran puhe veljistä Kalevalan nimisistä. Tässä kaksi yhden hinnalla: toisen veljeni toinen nimi Pellervo, toisen Samuli eli Sampsa. Ilmiselvästi Vanhan Kalevalan satavuotismuiston satoa vuoden 1935 jälkimaininkeja. Kas kun ei minulle riittänyt, vaikka olin ensimmäisenä vuorossa! Mutta olenpahan Juhani, Jukolan poika. Nimen lisäksi ei tosin taida mitään muuta yhtäläisyyttä ollakaan, on kuitenkin lapsiparven vanhimmuus. Tammen tavoittaa Sampsa Pellervoinen Väinölle venepuiksi. Laulaen, kuinkas muuten, venettä sitten kootaan. Mutta kuinka ollakaan: kolme sanaa puuttuu. Kohtalokkaat sanat, sillä ne on haettava pahasta paikasta, Tuonelasta. Sinne ei mennä kuin hollitupaan eikä sieltä varsinkaan tulla pois. Ensin Väinökin yrittää jekulla - en oikein ymmärrä miksi. Onko siis veneenrakennus liian vähäpätöinen toimi, että niin arvokkaasta paikasta neuvoa noudettaisiin? Ja siksi hätävalheilla asiaa on tarvis suurennella. Ja aivan oikein! Kun asian todellinen laita paljastuu, tulee moitteet tyhjänpäiväisistä syistä, jotka eivät riitä rajanylitykseen. Eikä sanoja luvata myöskään näin köykäisin perustein antaa. Sikäli kuin oikein ymmärrän, joutuu Väinämöinen myös tyhjin toimin Tuonelasta palaamaan, hyvä kun pois pääsee. Kyykäärmeeksi pitää itsensä loihtiman ja yöllä vesitse verkkojen lomitse joutuu puikkelehtimaan. Mutta pois vain pääsee ja varoittelee muita sinne menemästä. "Elkätte, imeisen lapset, sinä ilmoisna ikänä tehkö syytä syyttömälle, vikoa viattomalle! Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa: sija on siellä syyllisillä, vuotehet viallisilla, alus kuumista kivistä, palavoista paateroista, peitto kyistä, käärmehistä, Tuonen toukista ku'ottu.
|
||||||
Vieraita sanoja
|
||||||
PalautettaPirjopäivi P: Verta vuotava harja 'suka'
Pirjopäivi: On- sana Kalevalan säkeissä
Asko Korpela: Aarne Salminen
|
||||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020210 (20020210)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala