|
"Voi miten minä rakastankaan vuodettani". Huomattava osa Mollyn ajatuksista pyörii sängyssä tai sen läheisyydessä, seksikumppaneista yöastiaan. Kenties juuri edeltävässä päivässä on ollut jotain, joka on pannut rouvan kertaamaan elämänsä kirjoa. Ehkä Poldyn pitkäksi venynyt odysseia Dublinin kaduilla on saanut Mollyn patoutuneet muistumat tulvehtimaan esiin.
Perheen sielukkain hahmo, kissa, saa lyhyen maininnan. Onko sillä jokin nimi? Tähän lemmikkiin on todennäköisesti Leopold kiintyneempi. Taaempana hänen kissansa poistui tilapäisesti ja ihmisen reagoinnit useissa tilanteissa vertautuivat juuri tämän kissan toimintoihin. Jossain vielä kauempana takanapäin tietty koira aiheutti Bloomille harmia. Koirat vaistoavat kissoista pitävän ihmisen, eikä siitä hyvä seuraa, kuten kokemuksesta tiedän.
Mollyn ajatusvuolletta olisi liki mahdotonta edes väkisin jakaa normaaleihin virkkeisiin. Kesken kaiken hypätään miehestä toiseen, pienen hengähdystauon tuo sana juu, mikä lieneekään alkuperäistekstissä vai onko siinä mitään. Lopulta päädytään Gibraltarin vehreyteen.
Mitä koko kirjasta on ajateltava?
Kuvittelin lukeneeni kirjan heti sen ilmestyttyä. Huomasin tehneeni jonkinlaisten jaksojen numerointia opuksen puoleen väliin saakka, sitten olin varmaankin väsähtänyt. Kirjan henkilögalleriasta mieleen olivat jääneet vain Bloom ja jostain syystä Mulligan. Näin joukon jatkona lukeminen vihdoin onnistui. Jaksot vaikuttivat sivumääriltään lyhyiltä, mutta tekstin vaikeaselkoisuuden takia työtä oli aivan tarpeeksi.
Kirjailijan olemus on hänen tekstinsä takana. Useassa kohden vilisee kaikenlaista maittavaa ruokaa. Lainaus radio-ohjelmasta Venäläiset viisaat/Gogol: "James Joyce söi hyvin. Pariisissa samoissa piireissä liikkunutta Hemingwayta raivostutti tämä. Hänen kerrotaan lausahtaneen: Miten nuo irlantilaisroistot, joilla muka ei ole penniäkään, istuvat noissa hyvissä ravintoloissa ja syövät aina noin hyvin".
Eräät lukutoverit ovat paikoin paheksuneet kirjan brutaliteetteja. Ilmeisesti alamaailmaan kuuluva osa tuttavapiiristäni on parkkiinnuttanut aistimaailmani, joten en ole kokenut samanlaisia tuntemuksia. Harvassa kohdassa on tosin ollut sykähdyttävää kauneutta ja taivaallista riemua. Toivottavasti tätä puolta saadaan maistaa Proustin tarjoilemana.
|
o AJK kotisivu
o Joyce