Rintanen Tapio
27 Mollykin ajattelee

Joyce: Ulysses

Naisen ajatuksenjuoksu on Joycen käsityksen mukaisena nähtävissä tässä kirjan päätöskommunikeassa. Yhtämittaista pulputusta ilman mitään taukoja. Mies, Leopold Bloom, on saanut käyttää pohdinnoissaan lukuisia eri vivahteita. Äskeinen kysymys-vastausrytmiikka kuvastaa väsyneen ja jonkin verran juopuneen miekkosen töksähtelevää ajatteluprosessia.

Ehkä Joyce on onnistunut löytämään tässä lopussa avaimen naisen sieluun. Itsekin tajunnanvirtatekniikkaa käyttänyt kirjailija Virginia Woolf toteaa, ettei ole koskaan lukenut niin pitkästyttävää kirjaa kuin Joycen Odysseus. Kuitenkin teoksen lopun Mollyn tajunnanvirta kuvaa hänen mielestään erinomaisesti naisen ajatusmaailmaa.

 

Rakastajalista itse koettuna

Taannoin Bloom luetteloi olettamansa Mollyn seksikumppanit pormestarista kengänkiillottajapoikaan. Komea sarja, kaksikymmentäkuusi astujaa. Molly kelaa esiin joukon nimiä, osaltaan yhteneväinen Bloomin oletusten kanssa. Oli tapahtumien toteutus mikä tahansa, naiselle näyttää olleen tärkeintä sielujen kohtaaminen samalla aaltopituudella, sykähdyttävät henkiset kokemukset, kauniilla tavalla huomioonotetuksi tuleminen. Muutamassa kohdassa on teknisempääkin kuvausta; näistä on pääteltävissä, että Joyce on käyttänyt vaimoaan Mollyn esikuvana.

 

Mestari Poldyn urotyöt

Leopoldin temppuja epäillään ja useimmiten paheksutaan. Kasvovesi, sanoin ja sanoin, muistiko hän kuitenkaan. Mitätön tuo homma ilmoitushankkijana, menisi töihin toimistoon tai pankkiin. Polttaisi piippua että haisisi mieheltä. Penkoo kirjoista tietoa jopa naisten vaatteista. Poltti munuaisensa kanssa paistinpannun pohjaan.

Tämä ei välttämättä ole virhe: Bloom lypsi Mollyn maitoa teehensä. Ei ratkaisu ole mitenkään ainutkertainen. Legendaarinen kasvitieteilijä Mauno J. Kotilainen oli 1940-luvulla tutkimusmatkalla Kainuussa. Pirtissä tarjottiin kahvia, MJK tiedusteli kermaa tai edes maitoa. Emäntä pyörähti kupin kanssa ympäri ja kas, kahvissa oli maitoa!

 

Palautetta 

Pirjo Hellä: Avain naisen sieluun?

Pirjo: 

No ehkä on vähän liian rankkaa yleistystä olettaa kaikkien naisten ajattelevan kuin Molly. Tai kaikkien miesten kuten Bloom. Joyce sentään tarjoilee muiksi miehen malleiksi Bloomin aisaparia Stepheniä ja vastakohtaa Boylania. Naiskuvaus jää sen sijaan paljon ohkaisemmaksi. Mollyhan tuntuu olevan vain hieman jalostuneempi muoto ilotalon tytöistä. Martha jää kovin etäiseksi, suorastaan arvoitukseksi. Mollyn täydellisenä vastakohtana on tietenkin alkuperäisen Odysseuksen Penelope, kuten Pekkakin kirjoitti. Totuus lienee usein jotain Mollyn ja Penelopen väliltä ja tokihan Molly pohtii monia asioita jotka edelleen askarruttavat yhden jos toisen naisen mieltä.


 

Asko Korpela: Joycen käsityksen mukaisena

Asko: 

nim naisen ajatuksenjuoksu. Ehkä on siis tarpeellinen tarkennus, vaikka kovin aidolta tuntuukin. Ja siis Virginia Woolf vahvistaa.


 

Pirkko K.: Lypsylämmintä maitoa

Pirkko: 

Tapasin kerran naisen, jonka maidontuotanto oli niin valtaisaa, että hän arvioi lahjoittaneensa TYKSin äidinmaitokeskukseenkin noin 200 litraa oman lapsensa muonittamisen ohella. Ylijäämää riitti myös kotipakastimeen, ja hän mm. leipoi pullaa ja sämpylöitä tuota oivaa nestettä käyttäen. Kerran sitten naapuri tuli yllättäen vierailulle (äärimmäisen epäturkulaista sinänsä) juuri kun isäntäväki oli päiväkahvilla, ja tottahan vieras kutsuttiin pöytään. Vasta jälkeenpäin emännälle muistui mieleen mainita käntyn erikoisesta koostumuksesta. Eipä tullut sama vieras enää toista kertaa käymään.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040205 (20040205) o o AJK kotisivu o Joyce