|
Kas tässä vihdoin kiinnostava jakso. Alkuunsa sekavalta vaikuttavaa tarinointia, mutta onneksi Tietosanakirjan osat vuosilta 1914, 1915 ja 1917 paljastavat, mistä on kysymys.
Vaikuttaa siltä, että Bloom pitää Parnellia suuressa arvossa edelleenkin, päätellen siitä, että hän kahteen otteeseen tuo esille hatun pelastamisen. Charles Stewart Parnellia sanottiin Irlannin kruunaamattomaksi kuninkaaksi. Hän toimi maanvuokraajien maksulakon yllyttäjänä, mutta luovi sitten politiikassa niin, että sai Gladstonen kannattamaan Irlannille home rulea (tähän kai viittasi se homeruuliaurinko taannoin). Kaiketi noina aikoina, Stephenin ikäisenä Bloom oli siis pyrkimässä politiikkaan häädettyjen torpparien asialla. 1890 Parnell kärähti aviorikoksesta (nykyajan politiikassammehan se olisi ansio). Suosio katosi hetkessä; tähän liittyy se kirjapainomellakka tarkoituksella tuhota o´brieniläisten kirjurien artikkeliaihiot. Ilmeisesti eri linjan poliitikko O´Brien oli siirtynyt tuonpuoleiseen jo huomattavasti aikaisemmin. Vuonna 1891 Parnell kuoli, joten Bloomin hypoteettinen uutinen Parnellin paluusta olisi tosiaan edellyttänyt pitkäaikaista piileskelyä ja valehautajaisia.
Jopa Tichbornen oikeusjuttu mainitaan tietolähteessäni. Bloom antaa siitä varsin täydellisen selostuksen. Valetichborne "osoitettiin olevan austraalialainen teurastajansälli Arthur Orton". 8 vuotta kestäneiden oikeustoimien jälkeen tämä valedmitri tuomittiin petoksesta pakkotyöhön.
Rva Bloom, vaimoni
Parnellin haureustapaus tuo Leopoldin mieleen hänen vaimonsa. Taskusta löytyy valokuva, selostuksesta päätellen herkullisesti poseeraava kaunotar. Se esitetään Stephenille, ja myös muiden toivotaan kiinnittävän siihen huomiota. Luonteesta mainitaan tuonnempana ajoittainen omapäisyys. Kuvan oton jälkeen rouva on huomattavasti rehevöitynyt; se on tullut Bloomille mieleen hänen käytyään eilen tutustumassa kansallismuseossa marmoriseen vertailumateriaaliin.
Laulun siivin kohti yösijaa
Bloom tuntee suurta veljeyttä Stepheniä kohtaan, tuntee huolta hänen naissuhteistaan ja nälkiintymisestään. Kypsyy ajatus viedä hänet yövieraaksi kotiin. Matka alkaa tukinojassa, mutta Stephenin voimat riittävät lauluun. Salassa pysynyt tenori virittelee saksalaisia liedejä ja Bloom suunnittelee mielessään jo tämän trubaduurin uraa konserttilavoilla. Välillä keskustellaan mainioista säveltäjistä Mercadante, Meyerbeer, Rossini … Kiitos, James, tästä innostavasta luvusta!
|
o AJK kotisivu
o Joyce