Rintanen Tapio
21 Lisää merimiehen pitkää piimää

Ajurinsuojan keskustelukerho jatkaa istuntoaan. Merikarhun tarinointi alkaa väljähtyä ja aina välillä ainakin Bloom ja Stephen harhautuvat omiin filosofointeihinsa. Huomion keskipisteenä pöyhistelevä merenkulkijakin pistäytyy välillä pihan perällä ja ulkoilmaryypyllä. Vielä ei ole kirkastunut, miksi hän saa romaanissa näinkin näkyvän aseman. Mahtaako asia selvitäkään.

 

Irlannin merenkulun rappio

Ailahteleva keskustelu koskettelee muutamassa kohdassa kotimaan talouselämää. Maastamuuton hillintä ja elinkeinoelämän kehittäminen, samoilla linjoilla oli hieman myöhemmin Ilmari Kianto Nälkämaan laulussaan. Laivaliikenteen taantuminen, vain yksi aluksen vesillelasku vuodessa, satamia on kyllä. Ilmeisesti syynä on emämaan kilpailu ja omi8a suosiva politiikka. Mitenhän tilanne on sittemmin kehittynyt? Opiskeluaikana työskentelin loma-ajat Helsingin satamassa enkä muista yhdessäkään irlantilaisessa laivassa olleeni. Satamia maassa kyllä riittää, ettei vain siellä olisi Euroopan syväväyläisin satama (Bantry?)

 

Bloomin naisihanne

Leopoldin lempiaihe on nainen eri muodoissaan. Mainitsee käyneensä Kildare streetin museossa. Antiikinaikaisissa patsaissa loistavat mittasuhteet. Irlantilaiset neidot eivät saa kunnon arvosanaa, korkeintaan jotkut hauskannäköisiä, mutta eivät riittävän muodokkaita. Sukatkin saattavat olla makkaralla.

 

Stephen vaisun syvämietteisenä

Väsymys ja äskeisen rellestelyn katumus painavat nuoren Dedaluksen mielen matalaksi. Kahvi ei maistu ja Bloom hyökkää tieteellisin maailmankatsomuksin lähes puolustuskyvyttömän katolisen kimppuun. Kaikesta huolimatta pystyy kehittelemään Bloomin käsityskyvyn ylittäviä mystillisen näppäriä lausuntoja.

 

Omaa piimää

Pekan innoittamana en malta olla kertomatta omia merimiesjuttujani. Soitin tänään Turkuun serkkutytölleni joulutervehdyksen ja kuulin täysin uusia muisteluksiani Luvialta peräisin olevasta suvustani. Setäni kävi merikoulun Englannissa ja hukkui perämiehenä heti Kap Hoornin jälkeen myrskyssä Tyyneen (!) mereen. Isäni sai kymmenvuotiaana pestin kokin apupojaksi Englantiin menevään laivaan. Asevelvollisena laivastossa joutui miinanraivaukseen. Alus ja 8 miestä tuhoutuivat räjähdyksessä, isäni jäi ainoana henkiin. Ei sen jälkeen laivaan astunut eikä kotona koskaan puhunut tästä tapauksesta.

 

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Nostalgista muistelua?

Pekka: 

Tapio: Vielä ei ole kirkastunut, miksi hän [merimies] saa romaanissa näinkin näkyvän aseman. Mahtaako asia selvitäkään.

Pekka: Samaa minäkin ihmettelin. Sitten tuli mieleeni, että Joyce on ehkä itse tavannut tällaisen henkilön, joka on tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Muutoinkin suuri osa tästä teoksesta on ilmeisesti ollut Joycelle nostalgista paluuta menneisiin maisemiin. Pienilläkin tapahtumilla on ollut hänelle itselleen suurta merkitystä ja kirjoittaminen ehkä merkinnyt hänelle terapiaa. - Muistan omalta kohdaltani, että kun nuorena kuulin, että muutamme Porista Turkuun, aloin kirjoittaa Porissa päiväkirjaa. Halusin tallettaa tämän "katoavan elämänvaiheen". Muille näistä muistiinpanoista ei olisi mitään iloa, mutta itselleni kyllä. Jos olisin kirjailija, epäilemättä ujuttaisin näitäkin juttuja jossakin muodossa teksteihini.


 

Pirjo Hellä: Irlantilaisesta naiskauneudesta

Pirjo: 

Tapio: Irlantilaiset neidot eivät saa kunnon arvosanaa, korkeintaan jotkut hauskannäköisiä, mutta eivät riittävän muodokkaita. Sukatkin saattavat olla makkaralla.

Bloomiin/Joyceen voi tässä ainakin osin yhtyä. Tyylikäs ei nimittäin välttämättä ole sopivin irlantilaisnaisia kuvaava adjektiivi. Ei siihen ainakaan kasvata koulupukujen käyttöpakko, minivekkihameet vaan nyt eivät sovi kaikille. Jos on Suomessa viime aikoina kohistu napapaidoista ja lannehousuista, oli näitten vaatekappaleitten käyttö Irlannissa jo muutama vuosi sitten yleistä - ja yhtään piittamatta siitä kuinka iso tai monta makkaraa housujen ja paidan väliin jäi. Toisaalta minusta tämä oli iloista siviilirohkeutta, jos kerran haluaa pukeutua niin pukeutuu sitten kanssa, viis estetiikasta. No, löytyyhän saarelta toki sieviä tyttöjäkin ...


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031222 (20031222) o o AJK kotisivu o Joyce