Rintanen Tapio
16 Bloomin hourekokoelma

• Vieraita manalasta
• Dublinin rouvat, pääosa vihaisia
• Mikä mies on Bloom?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Jakson alku menee täydestä. Vähitellen tapahtumat menevät yhä kummallisemmiksi. Bloomin rannalla tapaamat naiset… ilotyttöjäkö? Täytyy olla niin, että Poldy on sittenkin aika kaasussa, vaikka vielä hetki sitten oli lauman selväpäisin mies. Harhanäyt ovat kohta sitä luokkaa, että työpaikkalääkäri antaisi sairaslomaa nimikkeellä juoppohulluus. Joyce on kasannut tähän valikoiman hahmoja kurjalistosta oikeuslaitoksen huippumiehiin.

Vieraita manalasta

Isä Rudolph ilmestyy ja antaa nuhteita . Leopoldilla on trauma luopiojuutalaisuudestaan. Sattui vielä olemaan tämä siansorkka kainalossa. Rahaa tuhlattu, vaan ei hankittu. Äitikin käy vilkaisemassa poikaansa.

Dublinin rouvat, pääosa vihaisia

Bloomin harhanäyt marssittavat eteemme joukon kypsähkössä iässä olevia naisia, joita tämä Rubensin ihailija on mielessään himoinnut. Rouva Breen on hilpeän ystävällinen ja taipuvainen ainakin tässä hallusinaatiossa läheisempään kanssakäymiseen. Oma vaimo on hengeltään piikikäs, Leopold suorastaan vapisee hänen edessään, onneksi pian lyllertää tiehensä. Seuraavat kolme madamea ovat raivoissaan Bloomille, hän on ollut heitä kohtaan liian tunkeilevainen.

Mikä mies on Bloom?

Vuonna 1904 Leopold oli täsmälleen sata vuotta edellä aikaansa. Nykyajan pehmomies, tekee kotityöt, kuskaa vaimolle aterian vuoteeseen, ei puhu rivoja, ajatella sellaisia kylläkin saa. Äskeinen juopottelusakki, ehkä Stepheniä lukuun ottamatta, edusti vallitsevaa miesrotua, joka ei suinkaan ole nytkään uhanalainen.

Tässä hourekierteessä Bloomin yliherkkä omatunto kelaa nauhalta taannehtivasti kaikki mitättömätkin hairahduksenpoikaset. Palvelustyttöön kohdistunut lempeä tunne: nyt poliisit asialla. Teatterissa tuli katseltua enemmän erään rouvan kaula-aukon aarteita kuin itse näytelmää. Muiden rouvien lähentely lienee jäänyt ajatustasolle, mutta siitäkin mies ajaa itsensä tilille.

Tämä jakson tyrmistyttävästä sekamelskasta siilautuu juopuneen Bloomin itsetilitys. Päivällä vaeltava juutalainen noteerasi kadun tapahtumat ja sommitteli kulkunsa järkevästi, käyttäytyi hillitysti ja oli muiden kiihkoa hillitsevä hahmo. Nyt hän käyskelee omissa maailmoissaan, tajunnanvirta on kääntänyt suuntansa ja tuo kuohuissaan menneisyyden tapahtumien arimmat osiot uudelleen käsiteltäviksi.

Palautetta 

Lähetä palautetta!