|
Monisanainen kuvaus naisten ulkonäöstä, vaatetuksesta ja sielunsisällöstä. Tämä on tietysti Joycen näkemys. Kuinka vakuuttavaa tämä maalailu on, jää lukijasisarten arvioitavaksi. Oli miehelle jossain määrin vaikeaa tekstiä, pitkään mietin olivatko nuo kaksi rouvia vai tyttöjä kaitsemassa itseään huomattavasti nuorempia sisaruksiaan.
Pallon harhautuminen saattaa rannalla istuvan mustapukuisen herran ja tyttötrion yksinäisen jäsenen Gertyn toistuviin katsekontakteihin. Niitä säestävät kirkosta kuuluva musiikki ja leijaileva suitsutus. Mies katsoo tyttöä kuin käärme katsoo saalistaan. Kohde ei kylläkään tunne itseään uhriksi, hetkellinen kiinnostus herää illan hämärtyessä hänessäkin.
Leopold Bloom (sillä hän se oli) …
Mitenkä sankarimme on tänne joutunut? Mikäpä lauhduttaisi kapakkakohtauksen johdosta kuohuvaa mieltä paremmin kuin rantaan sammuvat meren mainingit. Ja vielä on tarjolla parasta virkistystä silmille, nuoria naisia. Tyttöjen poistuessa hän huomaa Gertyn vamman. Hyljätty, liikkaava kaunotar. "Puutos on kymmenen kertaa pahempi naiselle". Kohtaaminen on tämän havainnon jälkeen Bloomille entistäkin mystisempi kokemus. Hänen ajatuspuuronsa tulvehtii esiin täyttäen kirjan sivut. Käydään läpi naisten fysiologiaa, anatomiaa ja sielunelämää. Kaikki tietysti tämän yli-ihmisen miehisestä näkökulmasta tihrustaen.
Lopulta Bloom poistuu rannalta. Kanarialintu kukkuu kellonajaksi yhdeksän. Näinköhän äskeisistä hetkistä on ladattu käyttövoimaa loppuillaksi?
|
o AJK kotisivu
o Joyce