Rintanen Tapio
11 Liioittelun mestarinäyte

Tässä jaksossa kaikki on todella suureellista. Mies, jonka sieraimiin voi leivonen pesiä. Vyöllä roikkuu kivivarasto maailmanhistorian merkkimiesten tehosekoittimella käsiteltyjen nimien kaiverruksin. Irlantilaisuuteen huonosti täsmäävä ylenpalttisen rojalistinen kuningatar Viktorian ylistys. Välillä ollaan hukkua nimihirviöiden tulvaan, huipentumana herra Ueberallgemeinin lähes kaksirivinen arvonimi.

 

Inisfailin alkutuotantoparatiisi

Tätä paikkaa en löydä kartastosta; Inis-alkuisia on kyllä leegio. Mitä mahtaa tarkoittaa, ehkä Askolla on iirinkielen sanakirja. Ehkä kyseessä on Joycen luoma utopia, jossa parveilee Pietarn kalansaalis, sekaisin makean ja suolaisen veden kaloja. Pellot pursuavat kaikkea mahdollista kukkakaalista ananakseen. Karjavalikoima pitäytyy sen sijaan irlantilaisessa kantakirjassa. Epäselväksi jää, miten tämä kaikkinainen ihanuus liittyy itse tarinaan

 

Outoa tai mahdollisesti outoa joukkoa

Henkilöiden suhteen alussa pudotaan tyhjän päälle. Uudelta vaikuttava hahmo, ei esittele itseään, kielenkäyttö ei kovin hienostunutta, melko suulas. Paljastuu ulosottomieheksi. Esiintyy minäkertojana. Seurue kasvaa, ehkä näitä on tavattu aikaisemminkin. Kapakkaan päästyä sinne lappaa tuttuakin sakkia, vähältä piti, ettei Paddy Dignamin haamukin. Myös Bloom rohkaistuu sisään pyöriskeltyään oviaukossa.

 

Tikusta ja oljenkorresta asiaa.

Ainakin minähahmon mielestä Bloom on keskustelija, joka mistä tahansa kysymyksestä saa aikaan tieteelliseltä kuulostavan esitelmän. Tästä olemme huomanneet viitteitä tarpoessamme Leopoldin tajunnanvirrassa. Rahvaanomainen kapakkaseurue ei erityisemmin arvosta Leopoldin vuodatuksia. Porukkaa kiinnostaa selvästi enemmän jutuissa usein vilahtava Bloomin vaimon lihallinen olemus.

Pubissa ei tapahdu juuri mitään ratkaisevaa. Koirakaan ei tällä kertaa revi kenenkään vaatteita. Tarinat rönsyilevät loputtomiin ja jatkuvat seuraavassa puolijaksossa.

 

Palautetta 

Pirkko K.: Inisfail

Pirkko: 

Kelttiläisessä tarustossa Inisfail, Kohtalon saari, on yksi Irlannin monista nimistä. Sitä käyttivät Espanjasta tulleet valloittajat, Miledin pojat, jotka esi-isänsä visiota seuraten peittosivat saarta sitä ennen hallinneen Tuatha De Danann -kansan. Siitä sitten kohta alkoikin historiallinen aika, mutta näihin vanhoihin asutusaaltoihin liittyy vielä paljon mytologiaa ja uskomuksia. Jotkut väittävät, että nämä Danan lapset jäivät taikavoimiensa ansiosta elämään näkymättömänä rinnakkaiskansana, mikä kai sitten on synnyttänyt kaikki ne jutut pikkuväestä, leprechauneista.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031017 (20031017) o o AJK kotisivu o Joyce