|
Ja taas uusi mielenkiintoinen käsittelytapa! Irrallisilta vaikuttavia kaupungin tapahtumia uusin henkilöin. Näiden tilannekuvausten sitominen yhteen vaikuttaa aluksi toivottomalta. Ajallisena mittakaavana saamme väliaikatietoja paperinpalan purjehduksesta alas pitkin Liffey-jokea. Kun vihdoin tulee mukaan tuttuja hahmoja ja jopa itse Bloom, asetelma alkaa hieman kirkastua.
Jakson alkupuoli on täynnä hymyilevää positiivisuutta. Luostarin esimies kohtaa peräti ystävällisiä ihmisiä. Katupojat käyttäytyvät hienostuneesti. Kaikkia aisteja hyväileviä kauneusarvoja: kurkistus tytön kaula-aukkoon, leipämöykkyjä hernesoppaan, parfyymia raitsikassa … Bloomin tultua mukaan esiin purkautuu taas brutaalejakin mielleyhtymiä.
Ajoittain kuvausta pystyy lukemaan hyvinkin luistavasti. Tarinoissa todella tapahtuu kaikenlaista. Paikoin eräät yksityiskohdat ankkuroivat lukijan ehkä sinänsä toisarvoiseen pohdiskeluun .
Belvedere
Tällä kauniilla nimellä varustettuja rakennuksia on eri puolilla maailmaa, joskin olen käynyt vain Wienin palatseissa. Joyce mainitsee Irlannin Belvederen tässä jatkossa kahdesti. Alussa kolme koulupoikaa B:stä, voivatko he olla tosiaan tuolta noin kaukaa, lähellä Mullingaria olevasta kartanokompleksista. Tuonnempana kuitenkin kohde varmistuu, kun kirjailija viittaa talon tragediaan. 1700-luvulla aatelismies lukitsi nuorikkonsa 31 vuodeksi eristettyyn huoneeseen epäiltyään tätä salavuoteudesta veljensä kanssa.
Dedaluksen pesue
Varhempi mielikuva herra Dedaluksesta: hieno, äveriäs herrasmies. Tässä nähdään sitten totuus. Dilly-tytär kärttämässä lantteja rahapulaa potevalta isältään. Toinen tytär on käynyt kanikonttorissa tarjoamassa Stephenin kurssikirjoja pantattavaksi. Toiset syövät niukkaa ateriaa melko nuhjuisessa kämpässä.
Yhteenveto
Varakuningas, Irlannin Bobrikov, lähtee seurueineen liikkeelle. Ajo kaupungin halki nivoo yhteen jokseenkin kaikki jakson henkilöt. Useimmat tervehtivät brittien edusmiehen saattuetta kunnioittavasti, osa töllistelee, joku on ehkä mielenosoituksellisesti välinpitämätön. Tässä tekniikassa oli heti jotain tutunomaista. Yön yli nukuttua se muistui mieleen: jossakin Kieslowskin värisarjan elokuvassa on lievästi tämänkaltainen loppukatsaus
|