|
Matka hautausmaalle alkaa. Tunnelma ei ole erityisen hurskas. Kiesien nuhjuisilla istuimilla on muruja edellisten asiakkaiden jäljiltä. Bloomista pursuavat ajatukset ovat sitäkin tuhruisempia.
Matkustajaluettelon omaksuminen vie aikansa. Dedalus on tuttu, mutta herra Poweriin ja Martin Cunninghamiin ei liene aikaisemmin törmätty. Heidän sijoittamisensa Dublinin kartalle ei matkan aikanakaan juuri onnistu. Nämä kolme ovat selvästi sympaattisempia kuin ajatuksiltaan törkyinen Bloom.
Bloomin häpeä
Ajatusten pitämiseksi pois hautajaisten pitämiseksi pois käsitellään kuulopuheita yhteisistä tutuista. Reuben J. ja poika, se nuori lurjus. Äkkiä vanhatestamentillinen Power, tuntematta Leopoldin henkilöhistoriaa, langettaa Hammurabin lain tasoa olevan tuomion itsemurhan tehneiden niskaan. Synkät muistot tulvehtivat Bloomin tajuntaan. Isän itsemurha! Onneksi Martin Cunningham toimii ukkosenjohdattimena ja suuntaa matkueen mielenkiinnon kadun tapahtumiin.
Logistiikkaideoita
Karjaratayhteys satamaan. Raitiovaunukuljetus hautausmaalle. Vesiteiden kehittäminen. Raitiotien vaihdetekniikka. Bloom olisi paremmin paikallaan liikenneministeriön erikoistutkijana kuin ilmoitushankkijana. Hän itsekin ajoittain tuntuu kärsivän uraputkensa umpikujasta. Hautajaisvieraista eräät vähättelevät Leopoldia erityisesti diivavaimoonsa verrattuna.
Dignam hautaan lokaisin ajatuksin
Kun Dedaluksen mietteet kenties leijuvat taivaissa Bloomista suoltuu ulos pelkkää moskaa. Pahaa kaasua. Huorat turkkilaisilla hautausmailla. Matoja. Jonkinlaista talimaista juustoa. Puhtautta edustaa vain Leopoldin taskussa oleva saippua.
|