|
Kolmannessa pätkässämme siis tutustumme päähenkilöön Leopold Bloomiin. Tässä myös käy ilmi, mitä päivää vietetään, on kesäkuun 16. päivä. Tätähän kansainväliset Odysseus-fanit viettävät “Bloomsday” -nimellä. Huomasin muuten kuluneessa kesäkuussa, että eräässä Helsingin irkkupubissakin vietettiin Bloomsdayta, siellä peräti näyteltiin kohtauksia romaanista.
Mielestäni tästä saa nyt huomattavan paljon paremmin kiinni kuin edeltäneistä kappaleista. Tämä toteuttaa ikään kuin musiikista tuttua konserton muotokieltä: ensin esitellään polyfoninen orkesteri, sen jälkeen päästetään solisti ääneen ja alkaa melodia, jota voi vaikka hyräillä mukana.
Letkeä aamutunnelma
Minä oikeastaan pidän tästä Bloomin talon aamutunnelmasta, sen letkeydestä. Joku naispuolinen piiriläisemme oli saanut Bloomin rouvasta homssuisen vaikutelman sillä perusteella, että hän makoili sängyssä Leopoldin tarjoillessa teetä ja voileipiä ja puheli kesken lukemisen olevasta romaanista.
Joko joudun tunnustautumaan homssuiseksi tai joudun esittämään eriävän mielipiteen tällaisen aamunvieton laadusta. Onko suomalaisen kiirenaisen mahdotonta eläytyä tällaiseen tunnelmaan ja nähdä siinä itse asiassa melkoista elämänlaatua?
Meillä on vietetty neljä vuotta tällaista elämää, kun olemme molemmat olleet töissä kotona. Lapsiakaan ei ole viety minnekään ja niinpä olemme juoneet kahvia sängyssä kiireettömästi. Arkenakin. Nyt se on loppu, kun esikoinen meni kouluun ja koko remmi pitää syöttää pestä pukea ennen kahdeksaa. Kun täällä Helsingissäkin tuntuu olevan noita lehmiä vielä lypsettävänä. Muuta selitystä en keksi sille, että ihmisen pitää kammeta itsensä ylös siihen aikaan. Aamuvirkkujen hiljaista mutta koko yhteiskunnan laajuista terroria!
Bloomin perheessäpä on jo päästy koululaisten aamuheräämisistä. Tuskin maltan odottaa - häämöttää 17 vuoden päässä.
Salaisuuksia
Kummallakin Bloomin puolisoista tuntuu olevan salaisuutensa, joihin kirjeet viittaavat. Niistä varmaan päästään perille ennen pitkää.
|
o AJK kotisivu
o Joyce