Tiettyä taipumustaTeksti on suhteellisen selkeää, hyppelehtivyydestään ja välimerkkien puuttumisesta huolimatta. Molly jatkaa ensimmäisen miesseikkailunsa muistelua - Gibraltarilla se tapahtui. Sumeilemattomia yksityiskohtia. Molly meni jo nuorena melko pitkälle meriupseerinsa kanssa - muisto jäi nenäliinaan. Hän piti jo kymmenvuotiaana alastomana koikkelehtimisesta naapurin katseista piittaamatta. Tiettyä taipumusta hänessä kieltämättä on, miten sen nyt sanoisi, näihin puuhiin.
Äiti ja tytär, samanlaisia?Unisen Mollyn ajatukset harhailevat välillä viriilissä ja rikkaassa Boylanissa, välillä Bloomissa. Avioliittokin hieman kaduttaa, sillä ilman sitä Molly olisi voinut jo olla primadonna. Bloom ei osaa edes soutaa ja antoi ampiaisen pistää itseään. Käy myös ilmi, että Bloom toi "Synnin suloiset nautinnot" Mollylle. Mollya tuntuu vaivaavan Millyn lähettäminen toiselle paikkakunnalle. Kyseessä on Bloomin juonittelu: "minun ja Boylanin sen takia hän sen teki minä olen varma". Milly näyttää tuntevan kovaa vetoa poikiin samaan tapaan kuin äitinsäkin: kaikki katsovat Millyä niin kuin Mollyakin hänen ikäisenään.
Nuori ja sivistynyt kiikarissaMolly tuntuu olevan hyvin selvillä Bloomin ja Stephenin tulosta taloon, sen törkyiseen keittiöön - aidan yli. Myös koiran taannoinen kotiin tuominen saa Mollyn sanattoman paheksunnan. Stephen Dedalus, jolle Bloom turhaan tarjosi yösijaa, alkaa kiinnostaa Mollya: siinä olisi nuori ja sivistynyt petikumppani ja musiikkiharrastuskin on yhteinen. Molly haluaisi tarjota nuorukaiselle asunnon. Siinä avioparin ajatukset menevät yksiin.
Syrjähypyt Bloomin syytäMinulle jää vaikutelmaksi - jonka kirjasin otsikkoonkin tosin kysymysmerkillä lievennettynä - että Molly on jonkinlainen nymfomaani. Onhan hän esimerkiksi ajatellut antautua jollekin satunnaisesti valitsemalleen merimiehelle satamassa, ja lisäksi aikaisemmin esitetty rakastajaluettelo vaikuttaa melko pitkältä. Molly katsoo syrjähyppyjensä olevan Bloomin syytä.
Ekakerta mielessä viimeisenäBloomillakin on omat seikkailunsa, mutta mustasukkaisuutta Molly ei ilmeisesti tunne. Tosin hän pohdiskelee Bloomin viimeöistä kumppania, maksullista tietysti. Hän moittii mielessään miehen epämääräistä medisiinariseuraa - välittäisikö sittenkin hiukan? Siihen viittaa myös se, että Molly muistelee, miten hän sai Bloomin sanomaan hänelle "kyllä": "Ensin minä annoin hänelle palan kuminakakkua suustani…silloin 16 vuotta sitten". Se "ekakerta" Gibraltarilla jää kuitenkin Mollyn viimeiseksi ajatukseksi unen saapuessa ja teoksen päättyessä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040212 (20040212)
o
o AJK kotisivu
o Joyce