Pihlanto Pekka
27 Välimerkitöntä tajuntapuuroa

Jäsentymätöntä tajunnanvirtaa Ei jälkeäkään Penelopesta Tyyli kätkee arkaluontoisuudet Viitseliäs lukija löytää Palautetta Asko Korpela: Valmis jakamaan Pekan närkästyksen Lähetä palautetta!   Jäsentymätöntä tajunnanvirtaa Lukujaksossa siirrytään Mollyn aivoitusten kuvaamiseen. Ei pilkun pilkkua, eikä pistettä näy, vaan tasaista ajatuksen lätinää. Kyllä on vaikea taas seurata tätä. Suomen kielen hän-pronominin epämääräisyys vielä lisää lukijan ongelmia. Voisiko ihmisen tajunnanvirta olla näin jäsentymätöntä? Itse sanoisin omasta kokemuksesta, että kyllä ajattelussa aina pieniä taukoja on, esimerkiksi ennen uuden aiheen pulpahtamista mieleen. Nyt tekstissä ei ole edes kappalejakoa, mitä nyt yksi ilmeinen latojan lapsus, jota lukija katsoo kiitollisena kuin keidasta erämaassa.   Ei jälkeäkään Penelopesta Mollylla tuntuvat olevan mielessään muun muassa miesseikkailunsa. Aika rohkeaa tekstiä. Nyt kun näkökulma on vaihtunut, Bloomin touhut joutuvat hieman toiseen valoon. Molly epäilee häntä syrjähypyistä. Näyttöäkin on kertynyt, muun muassa klassinen tapaus: naisen hius väärässä paikassa. Myös Bloomin salainen kirjeenkirjoitus on paljastunut. Avioliitto näyttää kuitenkin olevan jo kuralla, sillä Molly ei paljonkaan piittaa Poldyn touhuista. On muuten suorastaan irvokasta puhua Penelopesta, uskollisista uskollisimmasta puolisosta, tässä yhteydessä. Kuten viime jaksossa nähtiin, ounastelemani kosijan surmakin jäi toteutumatta. Murha kyllä välähti Bloomin mielessä, mutta järkevänä miehenä hän hylkäsi sen.   Tyyli kätkee arkaluontoisuudet Molly muistelee paitsi syrjähyppyjään Boylanin ja muidenkin kanssa, myös seurusteluaikaa Poldyn kanssa. Mollyn turhamaisuus, kypsymättömyys ja tietty moraalittomuuskin tulee varsin selvästi ilmi. Hän suunnittelee vielä "revanssia" Boylanin kanssa konserttimatkalla. Boylanin anatomiaa kuvataan aika suorasukaisesti. Käytetty tyyli kätkee arkaluontoiset kuvaukset niin, että niitä ei kuka tahansa löydä.   Viitseliäs lukija löytää Ärsyttävää lukukokemuksen kannalta kuitenkin on, että läheskään aina ei pintapuolisesti lukiessa tiedä, kenen kanssa milloinkin ollaan tekemisissä. Jos koko teos olisi tehty tällä välimerkittömällä ja kappalejaottomalla sekä aiheesta toiseen hyppelehtivällä tajunnanvirtatyylillä, luku-urakka olisi saattanut jäädä kesken. Kyllä sitä kuitenkin vielä yhden lukujakson kestää. Silmäiltyäni edellä kirjoittamani jälkeen Askon Joyce-sivulta (henkilögallerian jäljessä esiintyvän) analyysin tästä lukuosuudesta, saatoin todeta, että teksti on olevinaan puoliunisen tajunnanvirtaa. Myös sen huomaa näistä kommenteista, että viitseliäs lukija löytää tekstistä monenlaisia "hienouksia" ja viittauksia. Itse kuitenkin haen kirjallisuudesta jotakin muuta kuin aivovoimistelua ja sinne tänne siroteltujen vihjeiden tunnistamisen iloa.

Palautetta  Asko Korpela: Valmis jakamaan Pekan närkästyksen Asko:  Onpa aikoihin eletty, kun Pekkakin menettää malttinsa! Olen valmis jakamaan Pekan närkästyksen kaikissa yksityiskohdissa, mutta sittenkin viehättää näin erikoinen naisten 'sisäpiirin' teksti.

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20040204 (20040204) o o AJK kotisivu o Joyce