22 Kotimatkalla Dublinin yössä
L. Boom hautajaisissaBloom lueskelee tuoretta lehteä, jossa on juttu muun muassa Dignamin hautajaisista. Häntä harmittaa hautajaisvieraiden luettelossa esiintyvä L. Boom. Sen sijaan miestä huvittavat siansaksaksi mennyt rivi ja poissa olleiden nimet listassa. Suu- ja sorkkatautijuttu näyttää myös olevan lehdessä.
Bloomin huippuhetkiEräs ajuri toteaa, että yhtenä aamuna luette lehden, jossa sanotaan Parnellin palanneen. Tämä poliitikko, joka sai Gladstonen tukemaan itsehallintovaatimusta, home rulea, on mainittu aikaisemminkin. Alkaa pitkähkö keskustelu Parnellista, joka on kadonnut tai haudattu (arkku täynnä kiviä?). Parnellin häviöön näyttää liittyneen jokin epämääräinen naisjuttu: totta tai keksittyä. Sen ajan julkkiksiakin kaadettiin näköjään skandaalin voimalla. Bloom oli itse ollut paikalla kun Parnellin päästä kolkattiin silkkihattu ja hänellä oli kunnia antaa se miehelle takaisin. Historian siipien havinaa ja Bloomin huippuhetki. Kyseinen nainen oli Stephenin mukaan Espanjan kuninkaan tytär - pötyä tietysti. Hattutemppu tulee Bloomin mieleen vielä myöhemminkin, mikä osoittaa sen suurta merkitystä hänelle.
Hauskan näköinen kuvaBloom kaivaa lompakostaan Mollyn hieman nuhruisen kuvan ja näyttää sitä Stephenille. Asia johtui hänen mieleensä ilmeisesti siitä, että puhuttiin espanjattaresta. Hänellä olisi halua jättää kuva yleisesti tarkasteltavaksi kuten pikipöksykin oli tehnyt, mutta ymmärtää, että se "tuskin olisi sivistyneiden tapojen mukaista, vaikka olikin lämmin miellyttävä yö". Bloomin ajatukset pyörivät siis edelleen Mollyssa. Hän nauttii nuoren miehen seurasta, varsinkin kun tämä sanoo, että kuva on hauskan näköinen. Myös avioskandaalin jatkuva märehtiminen osoittaa, että Mollyn juttu vaivaa miestä edelleen, eikä se mikään ihme olekaan.
Kuin oma poikaBloomin huolenpito Stephenin yksityiselämästä paheellisten naisten parissa on melkein huvittavaa tai ainakin liikuttavaa. Hän todella mieltänee tämän kuin omaksi pojakseen, josta hänellä on tietty vastuu. Seuraava huolenaihe on Stephenin ruokailu: "Mihin aikaan sinä söit päivällistä?". Se tapahtui jo toissapäivänä! Tämä huolettomuus vie Bloomin ajatukset omaan nuoruuteensa, jolloin hän oli "polskinut politiikassa". Pitäisikö hänen viedä Stephen kotiinsa yöksi? Harkitsematon tassustaan ramman koiranpennun tapaus ei siihen rohkaise. Bloom huomaa, että tapaukset eivät ole identtiset, vaikka tämä (Stephen) oli kylläkin loukannut kätensä. Joka tapauksessa, jos suunnitelma onnistuisi, Stephen "olisi hyvissä käsissä ja lämpimässä kuin nauris tuhkassa".
Fenomenaalisen kaunis tenoriLopultakin Bloom rohkenee esittää ehdotuksensa yösijasta. Vastausta ei kuulu, mutta Bloom nousee ylös ja alkaa tehdä lähtöä. Hän kokee lähtemisen jonkinlaiseksi ongelmaksi: "Juoni onnistui ja tie oli selvä". Ikään kuin joku olisi voinut tai halunnut estää heidän lähtönsä. "Nojaa minuun" sanoo Bloom ja niin sitä mennään musiikista rupatellen Dublinin yöhön. Yössä vaanii vaara. Ei tosin hevosen vetämää lakaisukonetta kummempi. Stephen laulaa lurittelee ja Bloom havaitsee tällä olevan "fenomenaalisen kaunis tenori". Se laukaisee jälleen Bloomin hoivavietin. Hän alkaa itsekseen suunnitella laulajan uraa pojalle - kuin omalleen. Hän näkee Stephenin edessä loistavan tulevaisuuden: "Hän voisi valloittaa itselleen nimen ja hankkia arvostetun aseman kaupungin silmissä, hänestä tulisi tärkeä henkilö ja hän voisi pitää suuren konsertin, jos hänellä olisi jokin tukija, jos joku antaisi hänelle, kuten sanotaan, pienoisen potkun eteenpäin." Epäilemättä Bloom näkee itsensä tämän potkun antajana. Lakaisukonetta vetävä hevone n osoittaa symbolisesti näiden haaveiden epärealistisuuden tipauttamalla maahan "kolme savuavaa kakkakokkaretta."
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20031231 (20031231)
o 
o AJK kotisivu
o Joyce