Pihlanto Pekka
21 "Kokemuksiani ajurinsuojasta"

• Kertojatyyppi, ei keskustelija
• Yksinkertainen substanssi
• Vankilakundi?
• Kaikki kelpaa
• Lähinnä hölynpölyä
• Lukeneita poikia rappiolla
• Kirjailijan alter ego
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Kertojatyyppi, ei keskustelija

Merimies jatkaa juttuaan. Hän kertoo näkemästään puukotuksesta. Bloom ei oikein pääse samalle aaltopituudelle tämän hepun kanssa. Bloom kysyy onko mies nähnyt Gibraltarin vuoren. Merimiehen vastaus on epämääräinen. Bloomin sinänsä lapsellisen lisäkysymyksen Gibraltarilla käynnin ajankohdasta ja siellä silloin olleista laivoista merimies torjuu tylysti. Hän on kyllästynyt kaikkiin kallioihin ja laivoihin: "Suolalihaa koko aika". Merimies on kertojatyyppi, ei keskustelija.

Yksinkertainen substanssi

Merimies jatkaa siis jorinaansa omilla ehdoillaan, raaputtaa syöpäläisiä iholtaan ja näyttää tatuointiaan. Kysymykset eivät edelleenkään miellytä pikipöksyä. Bloom paheksuu sisään kurkistavaa ilotyttöä. Bloomin ja Stephenin juttu luiskahtaa sielun analysointiin. "Se on yksinkertainen substanssi ja siksi tuhoutumaton". Toverukset ovat asiasta eri kannoilla in toto.

Vankilakundi?

Stephenin kunto ei ole kehuttava, edes kahvi ei maistu. Jotenkin hän on poissa tolaltaan. Stephen pyytää Bloomia siirtämään pois veitsen, jonka kärki tuo hänen mieleensä Rooman historian. Veitsi vie ajatukset merimieheen ja hänen juttujensa uskottavuuteen. Bloom aprikoi, että mies saattoi itse olla puukottaja: ihmisethän kertovat usein omia tekemisiään toisten tekoina. Merimies alkaa vaikuttaa Bloomista vankilassa istuneelta.

Kaikki kelpaa

Bloomin ajatukset ja puheet siirtyvät italialaisesta kansanluonteesta ("isku selkään sopi täydellisesti noiden italiaanojen kuvaan") espanjalaiseen. Ilmaston vaikutus luonteeseen on hänen analyysinsa mukaan suuri. Stephen taas puhuu "noista luonteista tuolla ovella". Lievästi sanoen poukkoilevaa ajatusten vaihtoa. Muut rupeavat puhumaan merionnettomuuksista ja "laivaohoilla" on tietenkin sanansa sanottavana. Merimies käy välillä suorittamassa paria juoksevaa asiaa. "Otaksuttavasti laivarommia", arvelee Bloom. Merimiehen pohjaveden lorina herättää hevosen. Kaikki kelpaa kuvattavaksi.

Lähinnä hölynpölyä

Paikan isäntä vie keskustelun Irlannin luonnonrikkauksiin, Englannin rooliin niiden riistämisessä sekä Englannin tulevaan romahdukseen. Isännän mielestä irlantilaisten ei tulisi työskennellä imperiumin hyväksi. Isännän ja pikipöksyn välille nousee pieni sanamittelö, jota muut kuuntelevat kiinnostuneina. Bloomin mielestä asia on lähinnä hölynpölyä. Hän päätyy väkivallattomuuden ylistykseen, taas kerran. Hänen ja Stephenin keskustelu on siitä omituista, että Stephenin ajatuksista on vaikea saada tolkkua, mutta suojatilleen uskollinen Bloom ottaa ne täydestä.

Lukeneita poikia rappiolla

Bloom kuiskuttelee Stephenin korvaan näkemyksensä juutalaisten hyödyllisyydestä yhteiskunnille. Hän esittää muun muassa kansalaispalkan idean. Noin 300 puntaa vuodessa olisi mukava kohtuullinen tulo. Keskustelu rönsyilee ja lopulta Stephen toteaa: "Me emme voi muuttaa maata. Muutetaan keskustelunaihetta." Bloom huolestuu ystävänsä tulevaisuudesta ja ryhtyy muistelemaan esimerkkejä lukeneista pojista, jotka olivat tukahtuneet nuppuunsa ennenaikaisen rappeutumisen seurauksena.

Kirjailijan alter ego

Hetki on kuitenkin Bloomille valoisa Hän pohdiskelee mahdollisuuksiaan kirjailijana. Hän voisi kirjoitella jotakin tavanomaisilta urilta poikkeavaa, esimerkiksi "Kokemuksiani, vaikkapa niinkin, ajurinsuojasta". Siinä se kirjailijan alter ego pilkistää.

Palautetta 

Lähetä palautetta!