20 Perinteistä ja merimiesjuttua
Perinteistä kerrontaaTässä lukujaksossa kirjailija käyttää perinteistä kerrontamuotoa. Tuntuu siltä, kuin rajuilma ja kaaos olisi ohi ja sää selkenisi. Teksti on selvää, eikä mitään arvoituksia tai tolkuttomuuksia esiinny. Kaverukset Bloom ja Stephen Dedalus astelevat yössä. Stephen on majapaikkaa vailla. Bloom epäilee, että Stephenin sekoilun taustalla saattaisivat olla tyrmäystipat. Ne ovat muuten lehtitietojen mukaan Suomessakin taas "muodissa".
Ihmiskohtaloita yössäTutustumme ihmiskohtaloihin yön pimeydessä. Tietysti petetty aviomies Bloom ja koditon Stephenkin edustavat sellaisia. Vielä surkeampi tapaus on Stephenin deekiksellä oleva tuttu, joka on aivan rahaton ja työtön. Hyväluontoinen Stephen antaa pienen rahallisen avustuksen, vaikka Bloom paheksuukin. Stephenillä ei ole onneksi liiemmälti rahaa. Taisivat joutua Bloomin säilytettäviksi - jos ilotalon naisten jäljiltä nyt jotakin jäi.
Pitkän reissun seiloriYstävykset päätyvät ajurinsuojan, vaatimattoman puisen rakennelman yhteydessä olevaan kahvioon, missä elämän laitapuolen väki kokoontuu. Nautitaan kahvi ja sämpylä. Paikalla oleva merimies utelee nimiä. Stephen mainitsee sukunimensä, mutta Bloom on varovaisempi ja vaikenee. Merimies tunnistaa Dedaluksen: on tavannut Stephenin isän Simon Dedaluksen sirkuksessa Tukholmassa mestariampujana. Outo sattuma. Stephen myöntää nimen kuulostavan tutulta. Seilori kertoilee merimiesjuttuja ja näyttää kuvapostikorttia, jossa esiintyy villejä naisia raidallisissa lannevaatteissa. Mies on ollut seitsemän vuotta yhtä mittaa merellä tapaamatta vaimoaan. Bloomin vilkas mielikuvitus loihtii draaman, johon kotiin palaava seilori törmää: toinen on ottanut hänen paikkansa ja syö kaikessa rauhassa keittiön pöydän ääressä sipulipihviä.
Epäonninen kapteeniOlin erityisen vastaanottavainen merimiesjutuille, sillä olen juuri lukemassa Olavi Simolan teosta "Loch Linnhen vanavesi. Erään suomalaisen valtameripurjehtijan vaiheet vuosina 1898-1933" (SKS, 2003). Mielenkiintoni teokseen heräsi erityisesti sen johdosta, että tämän uusikaupunkilaisen aluksen ensimmäisenä kapteenina Suomessa oli isoisäni serkku David Reinhold Pihlman Velkualta. Epäonninen mies, joka ajoi aluksensa kivelle Tanskan vesillä. Ei sentään niin tuhoisin seurauksin kuin Kaaskerin Lundström Volter Kilven teoksessa "Pitäjän pienempiä", joka rysäytti juovuspäissään aluksensa karille ja joutui jättämään merihommat sekä siirtymään merioppia jakamaan pitäjän nuorille vilja- ja viinapalkalla. Vain kapteeni ja kokki pelastuivat. Pihlmanin haverissa ei tullut henkilövahinkoja.
Bloomin kaukokaipuu herääBloomin kaukokaipuu herää ja hän muistelee jo aikaisemminkin suunnittelemaansa merimatkaa Lontooseen. Hän alkaa myös suunnitella korkeatasoista konserttikiertuetta ja turistimatkoja. Aikaansa edellä.
|
||
Palautetta: Kiva lukea suomenkielista tekstia
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20031217 (20031217)
o 
o AJK kotisivu
o Joyce