Pihlanto Pekka
16 "Huvittelukaupunginosassa" näytellään

• Bloomin loppumattomia traumoja
• Kylkeä pistää ja harmittaa
• Puhetta niin kuolleilta kuin eläviltäkin
• Bloom paheiden pesässä
• Absurdi oikeudenkäynti
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Bloomin loppumattomia traumoja

Taas kerran vaihtuu esitystyyli: teksti on kirjoitettu näytelmän muotoon. Viimeksi tällaista taidettiin lukea "Seitsemästä veljeksestä". Sinänsä vuorosanamuoto on suhteellisen helppolukuista, sillä nyt ei ole epäselvyyttä siitä, kuka kulloinkin puhuu. Tarina alkaa huvittelukaupunginosaksi kutsutussa paikassa suhteellisen normaalina kuvauksena, mutta muuttuu jakson loppua kohden absurdiksi oikeudenkäynniksi, joka kaiketi heijastelee Bloomin loppumattomia traumoja.

Kylkeä pistää ja harmittaa

Itse asiassa taidetaan olla slummissa päätellen ankeasta henkilögalleriasta. On idioottia, miehikköä, parittajaa, vääräsääristä lasta, luteita kampaavaa lutkaa, katupoikaa - mutta kunniallisempaakin juopottelijaa. Stephen Dedalus on melkoisesti juovuksissa, sillä hän rikkoo kepillään lampun kuvun (tekstissä kylläkin lampun kuvan). Parittaja vetää vesiperän, koska medisiinareilla ei ole rahaa. Bloom tuntuu olevan kunnossa, vaikka kylkeä pistääkin juoksemisen jäljiltä. Hän ostaa haaleanlämpimän siansorkan ja kylmän lampaanjalan. Leopold on vähällä jäädä raitiovaunun alle.

Puhetta niin kuolleilta kuin eläviltäkin

Bloom tapaa Rudolphin, Siionin vanhimman, eli isänsä, siis "haamun". Tämä moittii poikaansa rahan tuhlaamisesta ja näin epämääräisessä paikassa näyttäytymisestä. Jos tälle haamuilulle pitäisi keksiä jokin luonnollinen selitys, kyseessä voisi olla Bloomin mieleen pulpahtava ajatus siitä, mitä isä sanoisi hänen tämäniltaisista touhuistaan. Tällaisessa tilanteessa ihminen saattaa todellakin kuvitella keskustelua, joka syntyisi, jos kyseinen henkilö olisi paikalla. Samaa tekniikkaa harjoitetaan runsaasti tässä ja seuraavassakin lukujaksossa. Lukijaa se vain hämää kun puhetta tulee niin kuolleilta kuin paikalla ja poissa olevilta eläviltäkin. Myös Bloomin äitivainajan haamu sanoo sanottavansa. Kyllä miehellä on herkkä omatunto, kun vanhemmat näin kummittelevat mielessä. Poissaoleva Mollykin tulee ivailemaan Leopoldia.

Bloom paheiden pesässä

Parittaja tarjoaa Bloomille kymmenellä shillingillä viisitoistavuotiasta impeä. Ei siis pelkkää lapsipornoa. Paheiden pesässä todella ollaan. Saarikosken "huvittelukaupunginosa" on viattomuudessaan ironinen nimitys tälle Sodomalle ja Gomorralle. Vielä ryhtyy rouva Breen moittimaan Bloomia täällä synnin pesässä olemisesta. Kuvitelma varmaankin tämäkin, sillä mitäpä tekemistä kunnon rouvalla olisi täällä. Bloomilla ja rouva Breenillä näyttää aikoinaan olleen jotakin vispilänkauppa keskenään. Menneitä ainakin muistellaan siihen sävyyn. Välillä tuntuu siltä, että seuraamme Bloomin painajaisunta tai koomaa. Ikään kuin hän olisi sittenkin jäänyt raitiovaunun alle ja hourailisi. Ainakin hän on eksyksissä. Bloom ihmettelee, miksi hän ajaa takaa "häntä", ilmeisesti Stephen Dedalusta, jonka tapasi tänä iltana ensimmäistä kertaa ja juuri synnytyslaitoksella. Pelkää poikaparan menettävän rahansa.

Absurdi oikeudenkäynti

Bloom antaa siansorkan ja lampaanjalan kerjäävälle susikoiralle ja joutuu tekemisiin kahden poliisin kanssa, jotka syyttävät häntä ulostamisesta yleisellä paikalla. Ei korkeita todista einesten laatutasosta. Ehkä tämä kohtaus on vielä "totta", mutta siitä eteenpäin lukujakso on absurdia oikeudenkäyntiä, missä mitä moninaisemmat naiset Marthasta alkaen syyttävät Bloomia epäsiveellisyydestä ja ties mistä. Bloomin herkkä omatunto pääsee ilmeisesti jälleen herkuttelemaan isäntänsä synneillä tai mahdollisesti kuvitelluilla sellaisilla.

Palautetta 

Lähetä palautetta!