Yxi waeltawa mies
Lukujakso alkaa melko käsittämättömällä sekoilulla.
Uudesta elämästä ja kohdunhedelmästä puhutaan,
muun muassa. Sivulla 376 esiintyy ylipitkä, melkeinpä marcel-proustmainen
virke, jonka asiasisältö on olematon. Lääketieteestä
puhutaan ja äitiydestä. Tyylilaji vaihtelee lähes kappaleittain.
Välillä "saksalaista" tyyliä, verbi lopussa. Sitten agricolamaista
sanailua: "Yxi waeltawa mies seisoip talon uksell yön suwsa." Synnytyslaitoksessa
ollaan, sillä "Tuon talon herra on A. Horne. Seitsemänkymmentä
vuodetta on hänellä siellä valmiina tiineiden naisten vaivalla
synnyttää maailmaan terveitä lapsia…". Tähän taloon
astuu eräs mies - tietenkin Bloom, vaikkei sitä tietenkään
heti sanotakaan. Hänelle puhutaan naisesta, joka synnyttää
jo kolmatta päivää. Bloomhan kuuli tästä rouva
Purefoyn tapauksesta kadulla kuljeskellessaan. Kuolema on jo käsitelty
Dignam-paran hautajaisten muodossa, nyt on vuorossa syntymä.
Oppinut ritari ja vaeltava
Leopold
Siirrytään ritarityyliseen kerrontaan, jossa esiintyvät
oppinut ritari Dixon ja vaeltava Leopold - siis vaeltava juutalainen. Sanojen
asettelu muistuttaa tässä kohdin myös Raamattua: "Ja kun
he puhuivat, linnan ovi avautui, ja he kuulivat suuren melun, ikään
kuin useita olisi siellä istunut pitoja pitämässä."
Linnan pöytä oli muuten "koivupuuta Suomalaisen Maasta". Tähän
tyyliin puhutaan seurueesta, joka oli kokoontunut sinne juopuakseen parhaansa
mukaan. Tuttuja nimiä: Lenehan ja ennen kaikkea nuori Stephen (Dedalus).
Nuorta Malachia, siis Mulligania odotellaan (taas). Lääketieteen
opiskelijoita kiinnostaa tuopin ääressä alan etiikka: kumman
pitäisi antaa kuolla, äidin vai lapsen, ellei molempia voida
pelastaa.
Maisterit, Tyynnyttäjä
ja Kerskuri
Täytyy sanoa, että jos riisutaan tästä jaksosta kaikki
tyhjänpäiväinen, ei jäljelle jää montakaan
sivua varsinaista tarinaa eteenpäin kuljettavaa juttua, mutta sehän
on teoksen ominaispiirre. Välillä lauletaan ruokotonta viisua
ja lyödään nyrkkiä pöytään ja ukkonen
jyrisee. Juoniselosteesta selviää, että tämä remu
pidetään synnytyssairaalan odotushuoneessa (darkened waiting
room). Äskeiset ritarit ja vaeltajat muuttuvatkin selityksittä
maistereiksi: maisteri Lenehan, maisteri Bloom, ja niin edelleen. Kertoja
tituleeraa Bloomia Tyynnyttäjäksi, joka rauhoittaa Kerskuria.
Juoniselosteesta
kyllä selviää, mitä Joyce on tavoitellut näillä
kirjoitustyylin ja titteleiden vaihdoksillaan.
Opettavaista tarinaa
Kauan kaivattu sade huuhtoo kaupunkia. Tuntuu siltä, että kirjailijankin
pää vähän selvenee, tilapäisesti. Henkilöhahmot
alkavat olla tunnistettavia, eivät enää ritareita ja vaeltajia,
ynnä muita kummallisuuksia. Bloom on paikalla uupumuksensa vuoksi.
Hän on nähnyt Mollysta oudon unen edellisenä yönä:
Mollylla punaiset tohvelit ja turkkilaiset housut jalassa. Rouva Purefoy,
synnyttäjä, tunnistetaan nyt nimeltä. Loppuosa lukujaksosta
on kuitenkin merkillistä sekoilua, muun muassa ylioppilaiden "opettavaista
tarinaa".
Mulligan: hedelmöittäjä
ja astuja
Rivosuinen Mulligan ilmestyy paikalle. Kuvaavaa on, että hänen
käyntikortissaan lukee "Malachi Mulligan, hedelmöittäjä
ja astuja, Lambay Island". Mulliganin heittämä tarina "kansallisesta
hedelmöittämöstä" ei ole juurikaan sen hauskempi kuin
aikaisemmin esitetytkään. Kirjailija yrittää olla huvittava,
mutta ainakaan minuun se ei valitettavasti tehonnut. Mahtoiko joku löytää
tästä sotkusta helmiä, jotka merkitsevät jotakin teoksen
kokonaisuudessa? Juoniselostus lopulta paljasti sen piiloleikin, jota tämän
sanasotkun varjossa pelataan.
|
Palautetta
Asko Korpela: Purefoy, etiikka
| Asko: |
Aivan oikein. Siinä syy, miksi Bloom synnytyslaitoksella. Olihan
se tekstissä, mutta jo unohtui.
Ja tämä eettinen keskustelu - myös tärkeä asia.
Mihin juoniselostukseen viittaat? Panisin linkin. Ei kai se, jonka jo
olen lisännyt?
|
Pirkko K.: Lambay Island
| Pirkko: |
Kyllä tähänkin vitsiin taustoja löytyy. Lambayn
saari Dublinista vähän pohjoiseen oli poikkeuksellisen leudon
ilmastonsa vuoksi aikanaan paikka, johon lampaat vietiin koko kesäksi
karitsoimaan. Kansallisen hedelmöittämön idea taas on irlantilaisille
tuttu kilpahevosten jalostuksen ansiosta. Nykyisen Irish National Studin
toiminta alkoi Kildaressa jo vuonna 1900, arvatenkin tämänkaltaisen
vitsailun säestyksellä...
|
Pekka Pihlanto: Juoniselostus
| Pekka: |
Kyseessä on juuri se, joka on Joyce-sivullasi henkilögallerian
lopussa.
|
Pirkko Perävainio:
Lammassaaresta
| Pirkko: |
Päivän mietin, ja sittenkin päätin kirjoittaa,
että meillä oli kotona oma lammassaari. Taivassalon yhteen Lehtisen
saareen vietiin kahden talon lampaat kesäksi. Ne olivat jo huhtikuussa
karitsoineet ja silloin olikin ensimmäisenä päivänä
ongelma, että onko kyseessä aprillipila.Syksyllä oli lasten
työ juosta lampaat kokoon.
|
Pekka
Pihlanto: Lampaiden "käsittäminen"
| Pekka: |
Tuttua on minullekin lapsuudesta lampaiden "käsittäminen"
eli kiinniottaminen saaresta, missä ne olivat laiduntaneet kesän
ajan ja villiintyneet. Tämä tapahtui Velkualla,Taivassalon naapurikunnassa.
|
Tapio Rintanen: Lisää
lammasjahtia
| Tapio: |
Samanlaiset lampaiden kiinniotot ovat múistissa lapsuudestani
Vehkalahdelta. Lampaat olivat Kuusisen saaressa, koska viereinen rehevämpi
Lehtisen saari kuului Kuorsalon kyläläisille.
|
|
o AJK kotisivu o Joyce