12 Kyklooppi riehuu kapakassa
Riidan makuaTämän jakson kohtaus jatkuu suoraan edellisestä. Alkava teksti on ilmeisesti lehtikirjoituksesta: "Mitä mielenkiintoisin keskustelu käytiin Brian O'Ciarnainnin ikimuistoisessa salissa", ja niin edelleen. Bloom oli paikalla ja sai osakseen sekä taputuksia että vihellyksiä. Sitten tavanomainen kapakkakeskustelu jatkuu - aiheena muun muassa nyrkkeily ja oikeusjutut. Alf ja Joe puhuvat, kai Bloomia ärsyttääkseen konserttikiertueesta, jonka kirkas päätähti on rouva B. "Ai vaimoni?" sanoo Bloom. Lisää väkeä lappaa sisään, muun muassa J.J. lainoppinut. Taas puhutaan "hullusta Breenistä", joka hakee yksityisetsivää kunnianloukkausjuttunsa tutkimuksiin. Joe epäilee Alfin syyllistyneen siihen. Breedin tiimoilta alkaa kerääntyä riidan makua keskusteluun: Breed ei ole kansalaisen mukaan "sitä eikä tätä". Bloom tarttuu siihen ja puolustaa miestä - olisikohan Breed-parkakin juutalainen?Maltti on valttiaKansalainen vihjailee maahanmuuttajista, jotka täyttävät maan syöpäläisillä. Saksit ovat erityisesti tulilinjalla. Viittaus loukkaa Bloomia (Molly on espanjalaissyntyinen), mutta tämä ei ole kuulevinaan. Kansalainen viittaa jopa avionrikkojattariin, mikä on sodanjulistus Bloomille. Bloom jatkaa kuitenkin muista aiheista ja tietää sanoa, että ilmoituksen teho perustuu toistovaikutukseen. Tästä on aivan viime vuosina tehty tutkimuksia meilläkin. Kaupungintalolla on puhuttu irlanninkielen asemasta. Bloomin mukaan maltti on valttia ja viha synnyttää vihaa. Kansalainen vääristelee Bloomin käyttämän sanan "sivilisaatio" "syfilisaatioksi". Lenehan tietää, että "Heitä-pois" voitti kultapokaalin. Boylan sijoitti pari shillinkiä johonkin muuhun hevoseen omasta ja jonkun naistuttavansa (Mollyn?) puolesta.Kuoleminen on elämistäKansalainen on patriootti, mutta hyvin vääristyneellä ja karkealla tavalla. Hän on huolestunut metsien häviämisestä. Kovin ajankohtaisia teemoja tänäänkin. Lehdistä etsitään keskustelun lomassa "mehukkaita paloja": lynkkauksia ja ruumiillista kuritusta "kunniakkaassa brittiläisessä laivastossanne". "Piiskaus pakaroille vahingoksi kakaroille", sanoi Shakespeare. Bloom on tietysti vastaan: kuri on kaikkialla samaa. "Mä" epäilee, että jos Bloom olisi kuolemaisillaan hän yrittäisi ruveta vänkäämään, että kuoleminen onkin elämistä. Kansalaisen mukaan irlantilaiset vastaavat voimaan voimalla. Siitä päästäänkin luontevasti irlantilaisten maastamuuttoon: kansaa ajettiin siirtolaisiksi yrittämällä tappaa se nälkään. Keskustelu politisoituu entisestään. Bloom-parka ei saa ymmärtämystä tässä keskustelussa. Hän toteaa rohkeasti kuuluvansa vihattuun ja vainottuun sukuun, ja tarjoaa lääkkeeksi rakkautta. "Rakkaus, ja paskat", kuittaa kansalainen Bloomin poistuttua hetkeksi.Keksipurkilla henki pois?Jatkuva oluen kittaaminen saa kansalaisen yhä hysteerisemmäksi Bloomia ja hänen edustamaansa juutalaisuutta vastaan. Joukkio kuvittelee, että Bloom on saanut raveista "sata shillinkiä viidellään", mutta kätkenyt onnensa: "Matalamielinen saatanan kitupiikki. Että tarjoaisi ryypyn. Ei perkele tule kuuloonkaan!" Myös muita syntejä sälytetään Bloomin harteille. Bloomin tultua takaisin, hän saa kuulla kunniansa kansalaiselta, mutta ei suostu alistumaan: "Teidän Jumala oli juutalainen. Kristus oli juutalainen niin kuin minä." Tämä on jo liikaa ja lopputulos on murheellinen, osin koominenkin: humalainen kansalainen heittää keksipurkilla Bloomia, mutta ei osu. "Mä" tuntuisi liioittelevan ja paisuttelevan kohtausta - Bloom oli muka hengenvaarassa. Ei kai tyhjä keksipurkki voinut niin vaarallinen ase olla? Bloom pakenee hevoskärryillä ja kapakassa pyörinyt hurtta pinkaisee perään korvat suorina. Ei Bloom tässäkään lukujaksossa mitenkään Odysseukselta vaikuta, mutta kansalainen kylläkin kykloopilta: yksisilmäinen ja karkean sivistymätön.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20031022 (20031022) o 
o AJK kotisivu o Joyce