Pronssi ja kulta
Jakso alkaa eräänlaisella sana-arvoituksella, tekstillä,
jonka sisältö paljastuu vasta vähitellen lukijalle (joka
ei ole tutustunut juoniselosteeseen). Pronssi ja kulta eli kaksi Ormondin
baarin tarjoilijaa, neiti Douce ja neiti Kennedy, joiden tukanväreihin
nimitykset viittaavat, katselevat baarin kaihtimien välistä varakuninkaan
vaunujen ohimenoa. Tässä alkujaksossa (ja myöhemminkin)
Joyce tuntuu tavoittelevan jonkinlaista äänimaailman kuvailua:
"Tap. Taptap. Tappatap" ja niin edelleen. Bloomistakin puhutaan, eikä
suinkaan hyvää.
Tuttuja Ormondilla
Bloom on liikkeellä ja päätyy ennen pitkää Ormondille.
Herra Dedaluskin eksyy sinne whiskylle, samoin moni muu, muun muassa Lenehan.
Lähestyvä Bloom ostaa kirjepaperia. Rakkauskirjeen kirjoittaminen
on näköjään pitkä prosessi ja joka vaihe on kuvattava.
Bloomin mielessä käväisee muutaman kerran "Raoulin vuoksi".
Mitähän tämä merkitsee? - Blazes Boylanin hienot ruskeat
kengät natisivat baarinlattialla. Hänellä sanottiin olevan
suhde Molly Bloomin kanssa. Tähän asti tämä on kuvattu
niin viitteellisesti, että itse tekstistä en olisi sitä
saanut irti. Liukkaalta keikarilta joka tapauksessa vaikuttaa.
Basso jylisee ja kirje syntyy
Bloom joutuu Richien Gouldingin seurassa Ormondille. Dedalus ja muut juoruilevat
rouva Marion Bloomista, joka on "riisunut yltään kaiken laatuisia
pukuja". Ben Dollardin basso jylisee ja samalla hän hakkaa pianon
koskettimia. Bloom arvailee soittajaa, on siis eri huoneessa, ilmeisesti
ruokailupuolella. Dedaluskin saadaan laulamaan "Viimeiset jäähyväiset".
Lavalla ramppaa muitakin. Musiikki saa paikalla olijat ajattelemaan - kenenkä
mitäkin. Noinhan se usein musiikkia kuunnellessa menee: ajatukset
lähtevät harhailemaan ja musiikki jää kaiken kietovaksi
verhoksi taustalle ja ympärille. - Kirjeenvaihtoystävä Martha
ja vastauskirje tälle pyörivät romanttisten laulujen siivittäminä
Bloomin mielessä. Samoin Molly, Bloomin varsinainen trauma. Bloomin
kirjeenkirjoitus alkaa edistyä: kynä, mustetta ja imupaperi saadaan
pöytään. Teksti syntyy Richien silmien alla. Bloom poistuu
apeana - musiikki on herättänyt ikäviä muistoja. Vatsavaivojakin
on, ilmeisesti burgundista
Seireenit liikkeellä
Olen hiukan tutustunut Joycen Odysseuksen kytkentöihin Odysseian tapahtumiin.
Tämä baarikohtaus edustaa "seireenejä". Aika vitsikästä
ja samalla haettua. Nuo tarjoilijatko ovat seireenejä? Onko heillä
tarjoilijan tehtävän lisäksi eräs huomattavasti vanhempikin
ammatti? Seireenien laulun sijasta Bloom kuulee baarin puolelta musiikkia,
joka ei kuitenkaan houkuttele mukaansa - pikemminkin päinvastoin.
|
Palautetta
Asko Korpela:
Musiikki auttaa ajatuksen lentoon
| Asko: |
Tämän olen itsekin monesti kokenut. Mielestäni eivät
edes häiritse toisiaan: musiikin kuuntelu ja ajatuskulkujen kehittely.
Siihen aikaan kun kijojani kirjoittelin, kuuntelin säännöllisesti
musiikkia. En kuitenkaan muista yrittäneeni: pannaanpa Beethoven päälle,
jospa jotakin syntyisi...
|
Pekka Pihlanto: Musiikki
ja ajattelu
| Pekka: |
Olen huomannut ennenkin, että joku pystyy keskittymään
työhön musiikin soidessa. Itse en yleensä siihen pysty:
jos esitys kiinnostaa, jään kuuntelemaan, mutta jos musiikki
on tylsää, se ärsyttää. Konsertissa ei voi valita
kuin kuuntelun ja ajattelun väliltä - jos se nyt edes on tietoinen
valinta.
|
Pirkko K.: Seireeneistä
vielä
| Pirkko: |
Jäin vähän miettimään mikä on se turmio,
johon nämä loppujen lopuksi hyvinkin inhimillisiksi kuvatut naisihmiset
kulkijoita houkuttelevat. Ettei vain sittenkin viinan kirous, Irlannissakin
kohtalaisen vakava kansantauti ennen ja nyt. Sehän juuri on baaritytön
työtä.
|
Pekka Pihlanto: Alkoholiseireenit
| Pekka: |
Turmio voi tosiaan olla tämä Pirkon mainitsema. Parissa seuraavassa lukujaksossa asia saa lisävahvistusta, kun viina villitsee "kansalaisen". - Nyt muuten Suomi on joutumassa alttiiksi tällaisten seireenien houkutuksille, kun Viro liittyy EU:hun.
|
|
o AJK kotisivu o Joyce