Pihlanto Pekka 
09 Tähdenvälejä ja näkökulmia

Samaa eri näkökulmista

Jälleen uusi tekninen ratkaisu Joycelta: luku on jaettu "tähdenväleihin", joissa usein päähenkilö vaihtuu. Aluksi luostarin esimies John Conmee vaeltaa kaupungilla kuten Bloom konsanaan. Tuttuja tulee vastaan suuri määrä. Osan muistaa lukijakin, muun muassa M'Coyn, josta Bloom pyrki mahdollisimman nopeasti eroon päästäkseen lukemaan kirjettään. Päähenkilön vaihdos merkitsee näkökulman vaihtumista. Sama tapahtuma saatetaan kuvata kahden eri henkilön kannalta. Esimerkkinä Corny Kellher, joka piirusteli numeroita kassakirjaan pureskellen heinänkortta isä Conmeen kulkiessa ohi (s. 217). Vähän myöhemmin (s. 220) Kelleherin näkökulma: hän sulki kassakirjan ja pureskeli heinänlehteään. Samaan aikaan kuin Kellher lennätti suihkun heinänmehua suustaan, antelias valkoinen käsi heitti kolikon ikkunasta Eccles streetillä. Tosiaankin, seuraavalla sivulla tähdenvälin jälkeen "pullea paljas antelias käsivarsi kiilsi….viskasi kolikon etupihan kaiteen yli. Katupoika vie sen laulajan, yksijalkaisen merimiehen lakkiin. Isä Conmee on nähnyt kyseisen merimiehen retkensä alkuvaiheessa. Samoin tavataan useankin kerran viisi mainostajamiestä, jotka kantavat kirjaimia "H.E.L.Y.'S". Jo Bloom pani nämä aikaisemmin merkille 
 
 

Maltetaanko teokseen paneutua?

Mitä nämä toistot tarkoittavat? Lukija saattaa kokea löytämisen iloa, mutta samalla hän voi harmistuneena pohdiskella, mitä jää huomaamatta. Tämä tekniikka kertoo havainnollisesti, miten monta näkökulmaa on samaankin pikku tapaukseen - miten monta elämää kietoutuu tilapäisesti toisiinsa näiden tapausten tiimoilta. Joka tapauksessa kirjailija on ladannut tekstiinsä enemmän asiaa ja yhteyksiä kuin nykyajan lukija malttaa kaivaa esiin (ainakaan tämä lukija). Olisiko niin, että 1920- luvulla kirja oli vielä niin harvinainen hyödyke, että siihen maltettiin paneutua kirjailijan edellyttämällä hartaudella? Nykyisin tällaista paneutumista ja selonottoa voisi odottaa lähinnä tutkijalta, jonka lähdemateriaalia teos on. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö tässä teoksessa ja sen moninaisissa "tekniikoissa" olisi jotain viehättävää. 
 
 

Bloom pornokaupassa

Bloom tavataan yllättäen kääntelemässä laiskasti Maria Monkin hirvittävien paljastusten sivuja. Lopulta hän päätyy ostamaan Synnin suloiset nautinnot. Bloom on siis hankkimassa itselleen pornokirjallisuutta. Haluaako Joyce tässä alentaa "vaeltavan juutalaisen" halveksittavaksi irstailijaksi? Monet teoksen henkilöt ovat joka tapauksessa osoittaneet antisemitistisiä asenteita Bloomia kohtaan. 
 
 

Pennillä ranskan alkeet

Dedaluksen säälittävän perheen säälittävä Dilly-tytär yrittää puristaa isältään rahaa ja onnistuukin, mutta ei saa sitä tarpeeksi. "Jätän teidät joka iikan niin kuin Jeesus jätti juutalaiset", uhkaa isä. "Olen varma, että sinulla on vielä toinen shillinki", Dilly penää. Raha on todella tiukalla. Vaikuttaa siltä, että suurin osa tapaamistamme ihmisistä on työttömiä tai muuten vain tyhjäntoimittajia. Dillyllä on tavoitteita: hän on ostanut pennillä ranskan alkeet, kuten Stephen Dedalus havaitsee. 
 
 

Taloudellisia ongelmia ja siankotletteja

Isä eli Simon Dedalus tapaa isä Cowleyn: kahdessa kohdassa (s. 235 ja 238) mainitaan täsmälleen samat tervehdykset, jotka nämä vaihtavat. Sama ilmiö, johon jo viittasin edellä. Tässä lukujaksossa voimistuu jälleen se aikaisemmin mainitsemani tunne: kuin kuulisi sattumalta vieraiden ihmisten keskusteluja, joista ei saa paljonkaan tolkkua. Isä Cowleylla tuntuu olevan taloudellisia ongelmia. Yksijalkainen merimies mörisee taas lauluaan ja joku törmää sokeaan nuorukaiseen, johon Bloom suhtautui kaupunkivaelluksellaan ystävällisesti. Nuoriherra Patrick Aloysius Dignam on noutamassa siankotletteja. Eikö isä-Dignamin hautajaisissa pistetty hattu kiertämään? Olisi ne rahat tietysti voitu huonomminkin käyttää. Kotona lipitetään erikoishienoa ruskeaa sherryä, jota Barney-eno oli tuonut. 
 
 

Varakuninkaan ajomatka kokoaa henkilönäkökulmat yhteen

Lukujakso päättyy varakuninkaan korkea-arvoisen seurueen vaunumatkaan läpi kaupungin. Vaunut on jo pantu moneen kertaan merkille, mutta nyt ne ikään kuin kokoavat lähes kaikki aikaisemmin mainitut henkilönäkökulmat hetkeksi yhteen, Dedaluksista nuoriherra Dignamiin ja sokeaan nuorukaiseen saakka - ovatpa "H.E.L.Y.'S"-mainostajatkin mukana kuvassa, mutta Bloomia ei kuitenkaan mainita ainakaan nimeltä tässä loppukoosteessa.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Conmee - Kelleher

Asko:  En oikein ymmärrä tätä samaa eri näkökulmista. Onko sinulla sama sivunumerointi kuin minulla? Löytyvätkö samat tervehdykset sivuilta 235 ja 238?
 

Mitä jää huomaamatta

Nyt kun mainitset tämän mahdollisuuden, joudun toteamaan, että toisten kommentteja lukiessani teen jatkuvasti tämän havainnon: en ole huomannutkaan, vaikka tekstin sanasta sanaan luen. Häkellyttävä havainto. Lohdullista se, että onneksi toiset huomaavat ja sitä kautta tulee minunkin tietooni - lukupiirin paras anti. Lisäksi tulevat vielä toisten arvioinnit ja pohdinnat luetun johdosta niinkuin nyt tässäkin kysymys: 'Haluaako Joyce tässä alentaa "vaeltavan juutalaisen" halveksittavaksi irstailijaksi?' Juutalaisuuden mahdollisiin ongelmiin sinsnsä ei tietenkään voi olla kiinnittämättä huomiota.

Omalta osaltani näyttää olevan ainakin kaksi tärkeätä seikkaa, joihin en sillä tavoin kiinnittänyt huomiota kuin useimmat muut: Dedaluksen perheen taloudellinen ahdinko ja varakuninkaan matkan juonta sitova merkitys. 
 

 

Pekka Pihlanto: Samat tervehdykset ja Conmee & Kelleher

Pekka: 

Kyllä sivunumerot olivat nämä (tosin minulla ei ole nyt kirjaa käsillä, joten en voi tarkistaa). - Toinen asia: Käsitin niin, että isä Conmee tarkastelee Kelleherin touhuja sivulla 217, ja sitten sivulla 220 sama kohtaus Kelleherin omalta kannalta. Teksti on tosin usein niin viitteellistä, että paljon jää arvailujen ja tulkintojen varaan.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031008 (20031002) o o AJK kotisivu o Joyce