Samaa eri näkökulmista
Jälleen uusi tekninen ratkaisu Joycelta: luku on jaettu "tähdenväleihin",
joissa usein päähenkilö vaihtuu. Aluksi luostarin esimies
John Conmee vaeltaa kaupungilla kuten Bloom konsanaan. Tuttuja tulee vastaan
suuri määrä. Osan muistaa lukijakin, muun muassa M'Coyn,
josta Bloom pyrki mahdollisimman nopeasti eroon päästäkseen
lukemaan kirjettään. Päähenkilön vaihdos merkitsee
näkökulman vaihtumista. Sama tapahtuma saatetaan kuvata kahden
eri henkilön kannalta. Esimerkkinä Corny Kellher, joka piirusteli
numeroita kassakirjaan pureskellen heinänkortta isä Conmeen kulkiessa
ohi (s. 217). Vähän myöhemmin (s. 220) Kelleherin näkökulma:
hän sulki kassakirjan ja pureskeli heinänlehteään.
Samaan aikaan kuin Kellher lennätti suihkun heinänmehua suustaan,
antelias valkoinen käsi heitti kolikon ikkunasta Eccles streetillä.
Tosiaankin, seuraavalla sivulla tähdenvälin jälkeen "pullea
paljas antelias käsivarsi kiilsi….viskasi kolikon etupihan kaiteen
yli. Katupoika vie sen laulajan, yksijalkaisen merimiehen lakkiin. Isä
Conmee on nähnyt kyseisen merimiehen retkensä alkuvaiheessa.
Samoin tavataan useankin kerran viisi mainostajamiestä, jotka kantavat
kirjaimia "H.E.L.Y.'S". Jo Bloom pani nämä aikaisemmin merkille
Maltetaanko teokseen paneutua?
Mitä nämä toistot tarkoittavat? Lukija saattaa kokea löytämisen
iloa, mutta samalla hän voi harmistuneena pohdiskella, mitä jää
huomaamatta. Tämä tekniikka kertoo havainnollisesti, miten monta
näkökulmaa on samaankin pikku tapaukseen - miten monta elämää
kietoutuu tilapäisesti toisiinsa näiden tapausten tiimoilta.
Joka tapauksessa kirjailija on ladannut tekstiinsä enemmän asiaa
ja yhteyksiä kuin nykyajan lukija malttaa kaivaa esiin (ainakaan tämä
lukija). Olisiko niin, että 1920- luvulla kirja oli vielä niin
harvinainen hyödyke, että siihen maltettiin paneutua kirjailijan
edellyttämällä hartaudella? Nykyisin tällaista paneutumista
ja selonottoa voisi odottaa lähinnä tutkijalta, jonka lähdemateriaalia
teos on. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö tässä
teoksessa ja sen moninaisissa "tekniikoissa" olisi jotain viehättävää.
Bloom pornokaupassa
Bloom tavataan yllättäen kääntelemässä laiskasti
Maria Monkin hirvittävien paljastusten sivuja. Lopulta hän päätyy
ostamaan Synnin suloiset nautinnot. Bloom on siis hankkimassa itselleen
pornokirjallisuutta. Haluaako Joyce tässä alentaa "vaeltavan
juutalaisen" halveksittavaksi irstailijaksi? Monet teoksen henkilöt
ovat joka tapauksessa osoittaneet antisemitistisiä asenteita Bloomia
kohtaan.
Pennillä ranskan alkeet
Dedaluksen säälittävän perheen säälittävä
Dilly-tytär yrittää puristaa isältään rahaa
ja onnistuukin, mutta ei saa sitä tarpeeksi. "Jätän teidät
joka iikan niin kuin Jeesus jätti juutalaiset", uhkaa isä. "Olen
varma, että sinulla on vielä toinen shillinki", Dilly penää.
Raha on todella tiukalla. Vaikuttaa siltä, että suurin osa tapaamistamme
ihmisistä on työttömiä tai muuten vain tyhjäntoimittajia.
Dillyllä on tavoitteita: hän on ostanut pennillä ranskan
alkeet, kuten Stephen Dedalus havaitsee.
Taloudellisia ongelmia
ja siankotletteja
Isä eli Simon Dedalus tapaa isä Cowleyn: kahdessa kohdassa (s.
235 ja 238) mainitaan täsmälleen samat tervehdykset, jotka nämä
vaihtavat. Sama ilmiö, johon jo viittasin edellä. Tässä
lukujaksossa voimistuu jälleen se aikaisemmin mainitsemani tunne:
kuin kuulisi sattumalta vieraiden ihmisten keskusteluja, joista ei saa
paljonkaan tolkkua. Isä Cowleylla tuntuu olevan taloudellisia ongelmia.
Yksijalkainen merimies mörisee taas lauluaan ja joku törmää
sokeaan nuorukaiseen, johon Bloom suhtautui kaupunkivaelluksellaan ystävällisesti.
Nuoriherra Patrick Aloysius Dignam on noutamassa siankotletteja. Eikö
isä-Dignamin hautajaisissa pistetty hattu kiertämään?
Olisi ne rahat tietysti voitu huonomminkin käyttää. Kotona
lipitetään erikoishienoa ruskeaa sherryä, jota Barney-eno
oli tuonut.
Varakuninkaan
ajomatka kokoaa henkilönäkökulmat yhteen
Lukujakso päättyy varakuninkaan korkea-arvoisen seurueen vaunumatkaan
läpi kaupungin. Vaunut on jo pantu moneen kertaan merkille, mutta
nyt ne ikään kuin kokoavat lähes kaikki aikaisemmin mainitut
henkilönäkökulmat hetkeksi yhteen, Dedaluksista nuoriherra
Dignamiin ja sokeaan nuorukaiseen saakka - ovatpa "H.E.L.Y.'S"-mainostajatkin
mukana kuvassa, mutta Bloomia ei kuitenkaan mainita ainakaan nimeltä
tässä loppukoosteessa.
|
Palautetta
Asko Korpela: Conmee - Kelleher
| Asko: |
En oikein ymmärrä tätä samaa eri näkökulmista.
Onko sinulla sama sivunumerointi kuin minulla? Löytyvätkö
samat tervehdykset sivuilta 235 ja 238?
Mitä jää huomaamatta
Nyt kun mainitset tämän mahdollisuuden, joudun toteamaan, että
toisten kommentteja lukiessani teen jatkuvasti tämän havainnon:
en ole huomannutkaan, vaikka tekstin sanasta sanaan luen. Häkellyttävä
havainto. Lohdullista se, että onneksi toiset huomaavat ja sitä
kautta tulee minunkin tietooni - lukupiirin paras anti. Lisäksi tulevat
vielä toisten arvioinnit ja pohdinnat luetun johdosta niinkuin nyt
tässäkin kysymys: 'Haluaako Joyce tässä alentaa "vaeltavan
juutalaisen" halveksittavaksi irstailijaksi?' Juutalaisuuden mahdollisiin
ongelmiin sinsnsä ei tietenkään voi olla kiinnittämättä
huomiota.
Omalta osaltani näyttää olevan ainakin kaksi tärkeätä
seikkaa, joihin en sillä tavoin kiinnittänyt huomiota kuin useimmat
muut: Dedaluksen perheen taloudellinen ahdinko ja varakuninkaan matkan
juonta sitova merkitys.
|
Pekka Pihlanto: Samat tervehdykset ja Conmee & Kelleher
| Pekka: |
Kyllä sivunumerot olivat nämä (tosin minulla ei ole nyt kirjaa käsillä, joten en voi tarkistaa). - Toinen asia: Käsitin niin, että isä Conmee tarkastelee Kelleherin touhuja sivulla 217, ja sitten sivulla 220 sama kohtaus Kelleherin omalta kannalta. Teksti on tosin usein niin viitteellistä, että paljon jää arvailujen ja tulkintojen varaan.
|
|