Dedaluksen äiditön tytärViime lukujakson lopussa kapakkaan lähtenyt seurue näyttää unohtuneen. Bloom on jälleen päämäärättömältä tuntuvassa liikkeessä kaupungin kaduilla. "Hänen hitaat jalkansa veivät häntä joellepäin…" Tämä alkaa jo olla tuttua: Bloom havainnoi ympäristöään ja miettii mietteitään. Välillä sentään kertoja kuljettaa tarinaa - jos sellaisesta voi puhua - eteenpäin. Kaikkea ei sentään voi jättää Bloomin ajatusten varaan. Bloomille ja osittain lukijallekin tuttuja henkilöitä tulee vastaan. Dedaluksen tytär, äiditön, kuten muistamme ensimmäisestä lukujaksosta, esiintyy repaleisessa puvussa. Sillalla Bloomille tulee mieleen ajatus, "mitä jos hyppäisi alas?", ja samalla pälkähtää mieleen Reuben J:n poika, "joka mahtoi niellä aika kulauksen tuota viemärivettä".
Lokeille pennin kakkujaVälillä Bloom syöttää lokeille pennin kakkuja, katselee soutuveneeseen kiinnitettyä mainosta jne. Muutoinkin mainosmaailma kiinnostaa ilmoitushankkija Bloomia. - Sivulla 149 esiintyy käsittämätön (ajateltu) vuoropuhelu: - "Jos hän… - O! - Hän! - Ei…ei. - ja niin edelleen. - Otetaanpa välillä näyte Saarikosken sanavalinnoista: "Bloom höpsistähymyili". Vähän myöhemmin "houkkamoukkia: lauma nuoria penikoita".
Raittiusintoilijat itsekkäitäMolly tulee aina silloin tällöin Bloomin mieleen ja samoin Millyn lapsuus. Bloom oli onnellisempi silloin. - Rouva Breen katkaisee Bloomin mietteet. Bloom tiedustelee "Miten teidän pesyeenne jaksaa?" Taas yksi näyte kääntäjän "omituisten sanojen luetteloon". Breenin perheen ongelmat tulevat puiduiksi, samoin Mina Purefoyn (Bloom kyllä kysyi Breeniltä rouva Beaufoysta), joka on maannut synnytyslaitoksella jo kolme päivää. Rouva Purefoyn ongelmana on lisäksi se, että mies on metodisti - tai ainakin ongelmalta asia vaikuttaa Bloomin ajatusten valossa. Mies syö lounasta raittiusravintolassa sekuntikello kädessä, kolmekymmentäkaksi puraisua minuutissa. "Itsekkäitä ihmisiä nuo raittiusintoilijat!" Rouva Purefoyn synnytysongelma vie ajatukset Mollyyn: tämä selvisi helpolla.
HomeruuliaurinkoaBloom pohdiskelee politiikkaakin. Tommy Mooren patsas oli aivan oikein pantu kusiputkan yläpuolelle. Medisiinarit, juuri edellä mainitut houkkamoukat, olivat raahanneet Bloomin mielenosoitukseen. Sinn Fein ja Arthur Griffith askarruttavat Bloomia, samoin Parnell. Sinn Fein on radikaali itsenäisyyspuolue, jonka Griffith perusti vuonna 1905. Parnell oli poliitikko, joka sai Gladstonen tukemaan itsehallintovaatimusta - home rule. Nämä tietosanakirjan tiedot antavat valoa "homeruuliauringolle", joka toistuu tuon tuostakin Bloomin ajatuksissa.
Bloomin perhetilannePoliittiset pohdinnat saavat Bloomin hymyn hyytymään. Turhautuneita ajatuksia. "Minä olin onnellisempi silloin". Molly "ei välittänyt siitä" enää Rudyn jälkeen". Samalla putkahtaa mieleen naisystävän kirje: "Etkö sinä ole onnellinen kotonasi?" Bloomin perhetilanne alkaa selvitä lukijalle ja samalla syy kirjeenvaihtoystävän hankkimiseen.
Burgundi virkistääBloom tuntee itsensä nälkäiseksi ja alkaa etsiä ruokapaikkaa. Poiketaan "räkälän" tasoisessa paikassa, ei kelpaa. Lopulta löytyy "säädyllinen krouvi". Juustovoilevän ohella nautittu lasillinen hyvää burgundia saa Bloomin ajatukset sinkoilemaan aivan uudella sähäkkyydellä. Kuuden maissa Bloomille tulee tapahtumaan jotakin, mutta mitä? "Kuuden kuuden. Se on ohi silloin. Hän…". - Toisiinsa liimautuneet kärpäset saavat Bloomin muistelemaan rakkauskokemuksiaan. - Bloomista kuullaan ravintolassa positiivinen luonnekuvaus, miehen itse poistuttua käsiään pesemään. Ennen kuin lukujakso päättyy, Bloom on jälleen kadulla ja kiihtyy museon portilla nähdessään henkilön, jolle ei halua näyttäytyä: "Ei, ei nähnyt minua. Yli kahden. Juuri portilla. Sydämeni!" Ota tästäkin selvää.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030917 (20030917)
o
o AJK kotisivu
o Joyce