Pihlanto Pekka
05 Hevoskyydillä hautajaisiin

• Sopiva kapakka
• Bloomin traumat
• Ei mieltä ylentävää luettavaa
• Tajunnallinen sillisalaatti
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Sopiva kapakka

Bloom ystävineen ahtautuu vaunuihin, joiden määränpää on hautausmaa. Ruumisvaunut ajavat edellä ja saattoväki perässä. Ajoreitti kuvataan niin tarkasti, että se kävisi varmaankin tänä päivänäkin ajo-ohjeesta. Vaunuissa vallitsee varsin maallinen tunnelma. Bloom ajattelee ajatuksiaan, mutta osallistuu keskusteluunkin. Ohitetaan muun muassa kapakka, johon olisi sopivaa tulla hautauksen jälkeen muistoryypylle juomaan "hänen terveydekseen" - vainajanko? Merkille pantavaa on, että Bloom ei ole vielä ottanut tuopillistakaan, vaikka Irlannissa ollaan. Ehkä vielä ehditään. Tulin jo aikaisemmin väittäneeksi Bloomia juopoksi, jonka harhailua teos kuvaa. Täytyneekö tarkistaa kantaa?

Bloomin traumat

Keskustelu vaunuissa lipsahtaa itsemurhaan ja sen paheksuttavuuteen. Lukija saa tietää, että Bloomin isä teki itsemurhan. Siitä ei kylläkään keskustella, mutta ainakin joku seurueesta tietää. Toinen traumaattinen kokemus tulee taas Bloom-paran mieleen. Hänen poikansa on kuollut aivan pienenä. Kun vaunuissa istuvan Dedaluksen poika Stephen nähdään kadulla, Bloomin ajatuksen karkaavat siihen, miltä tuntuisi, jos hänellä olisi oma poika. Isä-Dedaluksen kautta tarina siis kytkeytyy tähän asti täysin irrallisen tuntuisen ensimmäisen luvun henkilöihin. Isä-Dedalukselta kuullaan, että hulttio Mulligan ei ole mitään suositeltavaa seuraa pojalle. Siltähän se vähän vaikuttikin, kun tämä jo suunnitteli Stephenin opettajan palkan hummaamista.

Ei mieltä ylentävää luettavaa

Hautausmaa herättää karmeita, suorastaan makaabereja ajatuksia Bloomissa. Ei mitään mieltä ylentävää luettavaa. - Näkökulma siirtyy välillä Bloomista muihin ihmisiin. Juoruilijat ihmettelevät, miksi sopraanolaulaja Marion Tweedy meni naimisiin tuollaisen tallukan, "jonkinlaisen ilmoitushankkijan" kanssa. Kovasti inhimillistä.

Tajunnallinen sillisalaatti

Vasta tässä lukujaksossa oikein tajuan, miten vallankumouksellista tajunnanvirtatekniikka on. Yleensähän kirjailija "jalostaa" henkilöiden mielenliikkeet loogisiksi ja useimmiten ristiriidattomiksi kokonaisuuksiksi. Joycen esittämä tajunnallinen sillisalaatti on varmasti aidompaa tajunnan sisältöjen kuvausta kuin edellä mainittu, mutta loogiseksi muokattu vaikkakin epäaito on mielestäni lukijan kannalta parempaa kuin aidon tuntuinen kaaos.

Palautetta 

Lähetä palautetta!