Väärällä nimelläBloom vaikuttaa vähätöiseltä henkilöltä: hän kävelee rauhassa kaupungilla, vaikka on arkipäivä - no onhan sentään hautajaispäivä. Bloom viettää jonkinlaista kaksoiselämää: hän hakee postitoimistosta Henry Flowerin nimellä kirjelähetyksen. Nimi ja postitoimiston osoite ovat kortissa, jota hän säilyttää visusti hattunsa hikinauhan kätkössä. Tuttujakin tulee vastaan: M'Coy. Bloom on varsin hajamielinen keskustellessaan tämän kanssa, sillä samalla hänen ajatuksensa askartelevat vaunuihin nousevan naisen parissa. Bloom vaikuttaa yhä selvemmin naistenmieheltä - jo viime lukujaksossa hän tarkkaili lihakaupassa naispuolista kulkijaa. Bloomin vaimon Mollyn ammatti vahvistuu keskustelussa: hän on jonkinlainen esiintyvä laulajatar.
Kirje kaipaavalta MarthaltaLopulta Bloom pääsee M'Coysta eroon ja lukemaan kirjettään. Bloomin viime kirje oli ilmeisesti hieman tuhma, mutta vastaus tuli "tuhmalle pojalle" kuitenkin. "Sinua kaipaava" Martha haluaisi tavata miehen joskus messun jälkeen. Bloom lukee kirjeen muutamaan kertaan (sanomalehden suojassa) ja repii sen sitten suikaleiksi. Kielletyillä teillä siis ollaan. Bloom käväisee messussa ehtoollisen jakoa seuraamassa. Pilkallinen ajatus kannibalismista nousee hänen mieleensä öylätin syöjiä katsoessaan - lienee "väärän" uskontokunnan kirkko? Seuraavaksi on vuorossa asiointi rohdoskaupassa Mollyn asialla, ja lopuksi messun vastapainoksi ruumiillisempi nautinto: kylpeminen.
Saarikoski improvisoi?Tämä lukujakso on tajunnanvirrastaan huolimatta ehkä vieläkin selkeämpi kuin edellinen. Huomaankin palanneeni luontaiseen tapahtumia kuvailevaan tyyliini. - Saarikosken kääntäjän työstä sen verran, että hänellä on joitakin mielestäni outoja sanavalintoja, esimerkiksi "kääsit"; tavanomaisempi muoto olisi kai "kiesit". Myös muutama sanaleikki osuu silmiin, esimerkiksi: "Corpus. Ruumis. Korppu". - Tapio viittasi Pekka Tarkan kirjoittaman Saarikosken elämäkerran arvosteluun, jossa todetaan, että Saarikoski on sijoittanut tekstiin omia pilojaan. Käännös lienee siis varsin vapaa. Mielestäni kääntäjän tulisi pysyttäytyä niin lähellä alkutekstiä kuin mahdollista, eikä keksiä mitään omia piloja, jotka vievät lukijan ajatukset aivan eri suuntiin kuin alkuteksti. Vaikka kuuntelenkin mielelläni improvisoitua musiikkia, kääntämisen yhteydessä se ei siis saisi tulla kysymykseen.
|
||||||
PalautettaAsko Korpela: Pari kommenttia
Pirkko Perävainio: Etsikö Bloom kohtauspaikkaa?
Pekka Pihlanto: Kohtauspaikasta ja kylpyyn menosta
|
||||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030827 (20030827)
o
o AJK kotisivu
o Joyce