Oppilasystävällinen opettajaStephen Dedalus nousee lukujakson päähenkilöksi. Tutustumme häneen opetustyössä. Varsin oppilasystävälliseltä mieheltä hän vaikuttaa. Rehtorilta (?) palkkaansa kuittaava Dedalus saa samalla kuulla poliittista esitelmää ja elämänohjeitakin. Tämä lukujakson alkuosa on melko normaalia proosaa.Ajattelu- ja reaalimaailmaTavallista suuremman kappalevälin jälkeen alkaa Dedaluksen samoilu rannalla. Sitä leimaa lähes katkeamaton tajunnanvirta. Välillä tosin poiketaan sukulaisenkin talossa - vai poiketaanko vain ajatuksissa? Siitä ei voi olla täysin varma, sillä ajattelu- ja reaalimaailma sekaantuvat tässä helposti toisiinsa. Tämä on sinänsä luonnollista ajateltaessa ihmistä tulkintoja tekevänä, merkityksiä muodostavana oliona. Asianomaisen yksilön kannalta siinä on periaatteessa vain aste-ero, ovatko tajuntaan putkahtavat merkitykset aikaisempiin kokemuksiin perustuvia uudelleenlämmitettyjä merkityksiä, vai välittömään kokemukseen perustuvia. Lukija tuntee tässä sekamelskassa kuitenkin itsensä hieman levottomaksi, mutta se lienee tarkoituskin.Dedaluksen tajunnan sisällön relevanssi?Mitä tulee tajunnanvirran kuvaamiseen on sanottava, että kaikkein merkityksellisintä se on ajatusten kokijalle itselleen. Mitä kauemmaksi itse kokijasta mennään ajallisesti, paikallisesti, sukulaisuusmielessä jne., sitä suuremmaksi muodostuu vaara, että tajunnan sisältöjä ei ymmärretä joko lainkaan tai sitten väärin. Samalla lähenee se mahdollisuus, että tajunnanvirta koetaan epärelevantiksi. Koska tämä teos on ilmestynyt vuonna 1922, alkaa ajallista etäisyyttä olla melkoisesti. Kiinnostavatko siihen aikaan sijoitetut arkipäiväisyydet, muotisanonnat ja hokemat - ja vedessä kelluva koiranraato - meitä? Itse koin Dedaluksen/Joycen ajatukset vähintäänkin sekaviksi, irrelevanteiksi ja poukkoileviksi. Tuli jo mieleeni, että ehtikö tilinsä nostanut opettaja jo poiketa paikassa, josta saa keskushermostoon vaikuttavaa kemikaalia, vaikka sitä ei mainitakaan. Pelkkä ajallinen etäisyys ei tietenkään tapa mielenkiintoa, senhän todistavat Ilias ja Odysseia sekä monet muut. Ehkäpä juuri tuo sekoilu vieraannutti. Vähemmällä kin olisi kai voitu osoittaa, että Dedalus oli sekavassa tai kiihtyneessä mielentilassa?Kommentointitekniikan muutosLukujaksoa seuraavaa sivua vilkaistessani huomasin, että teoksen varsinainen päähenkilö Bloom astuu näyttämölle. Myöhemmin varmaankin selviää, mikä tämän ensimmäisen luvun rooli on teoksen kokonaisuudessa. - Teoksen tajunnanvirtaluonteesta johtuu, että jouduin muuttamaan kommentointitekniikkaani; enää ei ole mielekästä yrittää kelata teoksen tapahtumia, sillä niitä ei juurikaan ole - tai jos otetaan tajunnalliset tapahtumat huomioon, kuten tietenkin pitää, niitä on liikaa ja ne eivät jäsenny kokonaisuudeksi.Volter Kilpi voittaa rinnanmitallaTeoksen tajunnanvirrasta: Volter Kilven tajunnanvirran kuvaus oli aivan toista luokkaa ja sellaisena nautittavaa. Jämerien saaristolaisisäntien ajatuksen kulkivat vakaasti ja johdonmukaisesti, liikoja aiheesta toiseen poikkeilematta - edes rommitotien jälkeen. Nämä ajallisesti kaukaiset asiat vaikuttivat vieläkin tärkeiltä ja merkityksellisiltä, vaikka yksityiskohtiinkin toden totta mentiin.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Kilpi, toden totta!
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030814 (20030814) o
o AJK kotisivu o Joyce