|
Kirken kolmas osa jatkaa samaa menoa kuin kaksi edellistä. Päähenkilö Leopold Bloom kelaa elämäänsä ja erityisesti seksielämäänsä. Mielenkiintoisen lisänsä tuo hänen suojeleva suhteensa Stepheniin.
Ei enää pulloja Stephenille
Stephen Dedalus, joka on ryypännyt ja puhunut tolkuttomasti, alkaa hiljakseen selvitä. Hän ajattelee myönteisesti rehtoriaan, jonka kanssa pitäisi vielä jutella. Mutta hänen oppinsa rahojen säilyttämisestä ei ole mennyt perille, vaan hän levittelee palkkarahojaan ilotalossa.
Ilotalon tytöt veikkaavat Stepheniä papiksi tai munkiksi. Jotain henkevyyttä, jos ei hengellisyyttä nuorukaisessa lienee. Stephen itse taitaa painiskella uskonnon kanssa. Katolisuuden hylättyään häntä näyttäisi kiinnostavan Luther ja protestanttisuus. Yhdestä vuorosanasta ei kylläkään voi paljoa päätellä.
Toinen asia mikä Stepheniä näyttää kiinnostavan, on Shakespeare ja erityisesti Hamlet. "Omistaa vai ei omistaa, siinä pulma", hän siteeraa, kun Bloom perää takaisin amulettiaan perunaa ilotalon Zoelta.
Kun naiset "räknäävät" hintoja ja tulee kyse ryypyistä, "ei pulloja", sanoo Stephen ja tekee kauhistuneen eleen. Juomaa on jo riittävästi nautittu! Bloom yrittää saada Stephenin pitämään kiinni rahoistaan, mutta nuoren herran mielestä se on "niin helvetin saatanan samantekevää".
Tohvelisankari Bloom
Olen useasti kirjoittanut sankaristamme päähenkilöä tarkoittaen. Nyt tuleekin hyvä epiteetti -tohvelisankari. Ilotalon Zoe katsoo Bloomin kättä ja nähtyään lyhyen pikkusormen väittää tätä tohvelisankariksi ja kysyy vielä "onko väärin".
Tohvelisankarius ei sekään ole mairittelevaa, mutta Bloom joutuu käymään mielessään menneisyyden syntejä. Hän syyttää itse ja häntä syytetään impotentiksi, transvetistiksi, parittajaksi, tirkistelijäksi ja miesprostituoiduksi. Lukijasta tuntuu, että tämä kaikki on liioittelua.
Bloom oikeastaan suree kuollutta poikaansa, avioliiton ongelmia ja pelkää kilpailijaansa herra BB:ia. Porttolan emäntä Bella Cohen on hänelle maskuliininen ilmestys. Bloom solmii naisen kengännauhat ja alistuu muutenkin arvottomaan kohteluun.
Bloomilla on kuitenkin myös romanttiset ja kauniit ajatukset naisista. Nymfille hän sanoo, että olemmeko tavanneet toisella tähdellä ja hän pitää kaunista naisvartalokuvaa vuoteensa yläpuolella.
|
o AJK kotisivu
o Joyce