|
Luvun tapahtumapaikkana on synnytyslaitos ja sen välittömässä yhteydessä oleva ilmeisesti lääketieteen opiskelijoille ja lääkäreille tarkoitettu juottola. Tulee mieleen, että irlantilaistyylinen kanttiini.
Kirjallisuudessa on monia torstain kuvauksia. John Steinbeckin "Torstai on toivoa täynnä" on monille tuttu ja Volter Kilven Pitäjän pienempien "Ylistalon tuvassa" taisi olla torstai Alastalon papusoppineen. Mutta tämä Joycen torstai näyttää välillä olevan toivoton. Tätä korostaa 27 riviä pitkä lause.
Ryyppäjäiset
Kirjassa on ehditty kumota tuoppi jos toinenkin ja Dublinin pubit ja baarit ovat tulleet tutuiksi. Nyt ryypätään talossa, jossa myös synnytetään lapsia. Välillä hoitaja joutuukin komentelemaan iloista joukkoa.
Koolla on enimmäkseen nuoria, lääketieteen opiskelijat ja lääkärit lähellä työtään, mutta eipä heistä olisi juuri apua kiireellisessä tapauksessa, siksi paljon on veressä promilleja.
Ystävämme Bloom on myös paikalla, hän on tullut tapaamaan Purefoyn vaimoa, jonka kuuli kärsivän vaikeasta synnytyksestä. Ihmettelin muuten, eikö jo olisi tarvittu keisarinleikkausta, kun annettiin naisparan olla tuskissaan.
Siittämö
Jos oli porukan puhe rohkeaa jo ennen, niin Malachi Mulliganin tulo vallan riehaannutti menon. Herra oli painattanut itselleen käyntikortin, jossa olivat hänen titteleinään hedelmöittäjä ja astuja. Aluksi luulin hänen Omfalos-utopiastaan, että kyseessä olisi joku sci-fi-mäinen elämää tuottava laitos, mutta ihan vanhanaikaisella tavalla Mulligan olisi lapset pannut alulle ja ottanut itselleen huvin.
Puheet syntyvyyden lisäämisestä ovat tätäkin päivää. Mutta 1900-luvun alun Irlannissa, jossa ei syntyvyyttä säännöstelty, lapsia oli paljon ja myös lapsikuolemia.
Järkevä Bloom
Olemme oppineet tuntemaan Bloomin kohtuuden miehenä alkoholin suhteen. Nytkin hän kaataa salaa juomansa naapurin lasiin. Keskustelussa hän ei lähde toisten mukaan, vaan pitää jalat maassa. Kun joku luulee, että tulee suuri nautaeläinten joukkoteurastus, hän epäilee sitä ja väittää nähneensä niitä vietävän laivattaviksi.
Bloomilla on ollut erikoinen päivä, siihen on kuulunut jo hautajaiset ja nyt on tulossa lapsen syntymä. Jälleen hänen mieleensä tulee vauvana kuollut poikansa Rudy. Tavallaan hän on siirtänyt isän tunteensa Stepheniin, joka on hänkin jo aika seilissä ja näyttää verbaalista lahjakkuuttaan.
Klisee Suomesta
Suomalaisten Maakin vilahtaa tekstissä. Pöytä on tehty täällä kasvaneesta koivupuusta. Vieläkin sata vuotta myöhemmin meiltä viedään puuta ja siitä tehtyjä jalosteita ulkomaille.
|
o AJK kotisivu
o Joyce