|
Irlantilainen munkki keksi, että myös hiivalla käynnistettyä
juomaa saattoi tislata. Kirkkaalle nesteelle annettiin nimi uisce beatha,
elämän vesi. Nimi vääntyi ensin vedeksi uisce ja siitä
viskiksi.
James Joyce on kirjoittanut vanhan Etikettilehden mukaan viskistä:
- kuin miellyttävä välisoitto on se kevyt musiikki, joka
syntyy kun viskiä kaadetaan lasiin.
Ormondin baari
Alussa olevan aasinsillan kautta päästään mukavasti
Ormondin baarin tunnelmaan. Tarjoilijattaret punatukkainen Lydia Douce
ja blondi Mina Kennedy juttelevat naisten kesken miehistä. Erikoisesti
Leopold Bloom on heidän hampaissaan. "Inhottava vanha haaska". "Mulkosilmää
ei voi unohtaa". "Tihrusilmät" ja "ihramassu".
Simon Dedalus on tullut hautajaisten jälkeen ottamaan tavallista
vettä ja puoli lasia whiskyä sekä polttamaan piippua. Muuten
Irlannissa oli ruumiinvalvojaisissa tarjolla viskiä ja sen määrä
ilmaisi miehen varallisuuden. Seuraan liittyvät mm. Ben Dollard ja
isä Cowley. Kun sokea pianonvirittäjä on saanut soittimen
vireeseen Cowley asettuu pianon ääreen ja Simon laulaa Martha-oopperan
aarian ja Ben isänmaallisen "Nuoren kapinallisen".
Bloom lauloi ääneti, kirjailija kertoo. Bloom on jälleen
omissa ajatuksissaan. Hän syö päivällistä, joka
käsittää maksaviipaleita ja perunamuhennosta ja juo siideriä.
Muistettakoon, että aamiaiseksi hän söi paistettuja lampaanmunuaisia
ja teetä, sekä lounaaksi voileivän ja burgundia. Eipä
ihme että ruuansulatusvaivoja ilmenee.
Kermanvärinen kirje
Bloomilla on pöytäseurana Richie Goulding, joka on Simon Dedaluksen
edesmenneen vaimon veli. Bloom on hankkinut rakkauskirjettään
varten kaupasta kaksi kermanväristä veliinipaperia, joka on pergamenttia
jäljittelevä korkealaatuinen kirjepaperi ja kaksi kirjekuorta.
Ormondin tarjoilija Pat hankkii hänelle mustetta, kynän ja imupaperia.
Tästä huomaa miten elämä on tullut paljon helpommaksi.
Rakkausviestin voi naputella kännykkään tai jos haluaa olla
romanttisempi kirjoittaa kuivamustekynällä kirjeen. Bloom kirjoittaa
kirjeen Gouldingilta salaa. Tämä luulee sitä varmaan bisnes-kirjeeksi.
Samanaikaisesti Marthalle osoitetun kirjeen syntymisen kanssa Simon
Dedalus laulaa Martha-oopperasta aarioita. Musisointi tapahtuu salissa
ja Bloom on ravintolapuolella, joten Simon kysyykin, oliko se Bloom, joka
poistui baarista.
Tuhma Henry alias Leopold Bloom kantaa taskussaan Madyn alias Martha
Cliffordin kirjettä sekä kirjaa Synnin suloiset nautinnot. Enteellisesti
kadulla tulee vastaan ilotyttö tai kirjailijan sanoin kadun huora.
Small talkia
Ormondin baarissa on monta jo tutuksi tullutta henkilöä. Puhutaan
mm. Stephenistä, kuuluisan isän kuuluisasta pojasta, muistellaan
menneitä konsertteja ja kirjailija mainitsee Ruotsin satakielen Jenny
Lindin, jonka sopparesepti sopisi Bloomin mielestä Simonille. Siis
lihalientä, salviaa, raakoja munia ja puoli pinttiä kermaa. Joyce
tuo kirjassaan usein esille ruuan ja juoman.
Herraseurassa puhutaan tietysti naisista. Näyttää siltä
että Bloomin vaimo Molly alias Marion Tweed on kaikkien huulilla.
Epäillään että harjoittiko Molly myös sitä
ammattia, sitä maailman vanhinta.
Tässä jaksossa on taas uusi tyyli. Lauseet ja jopa sanat ovat
katkonaisia. Kuvaavatko ne hallitsijoiden kärryjen kolinaa Dublinin
kaduilla, baarin katkonaisia ääniä ja ihmisten ajatuksia,
muistiin jääneitä fragmentteja?
Yksi arvoitus lisää. Mitä tarkoittaa Raoulin tähden?
Sekin jää nähtäväksi.
|
o AJK kotisivu o Joyce