Perävainio Pirkko
06 Lehdistöopin peruskurssi

• Bloomsday
• Nostalgiaa
• Väliotsikot
• Hibernia
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Ensiksi haluan kiittää niitä lukupiiriläisiä, jotka ovat edesauttaneet tiiliskiviromaanimme henkilöiden identifioinnissa ja paikkojen kartoittamisessa eli nimilista ja kartta ovat tarpeen ja mielenkiintoisia.

Bloomsday

Bloomsdaystä kerrotaan mm. Suomi - Irlanti -seuran Turun osaston sivulla. (http://www.fin-irl.fi/turku/juhla.html) Sen mukaan teosta voidaan lukea neljällä eri tasolla: homeerisella eli myyttisellä, naturalistisella eli aikaan ja paikkaan liittyvällä, keskiaikaisella eli symbolisella sekä runollisella eli tonaalisella tasolla. Kirjan vaikeus on Joycen käyttämä tajunnanvirtatekniikka, jossa kertomusta ei varsinaisesti kerrota vaan lukija itse osallistuu tapahtumiin. Mitä hän saa irti romaanista, riippuu suuresti hänen taustastaan, tietämyksestään ja kulttuurisesta herkkyydestään.

Minusta onkin tuntunut siltä, että kirja on interaktiivinen. Se pakottaa hakemaan asioita lähdekirjoista ja lukemaan tekstiä yhä uudelleen.

Nostalgiaa

Miten suuri päivälehti syntyy? Sen kertoo Joyce värikkäästi. Mutta samoin syntyi pieni paikallislehti 1960-luvun lopulla, jolloin pääsin itse sitä tekemään. Ilmoitusten ja otsikoiden latojat kirjakekastiensa äärellä, miten piti lukea oikealta vasemmalle, oikovedoksia, saksia ja liimaa, ainainen taistelu toimituksen ja markkinoinnin kanssa puffien tekemisestä, nekrologit valmiina merkkihenkilöistä, toimittajien ammattislangi ja jutut legendaarisista kollegoista, painokoneiden jyskytys.

Ala on kokenut täydellisen mullistuksen. Tietotekniikka ja sen sovellukset ovat tappaneet niin käsinlatojan kuin oikolukijankin melkein sukupuuttoon. Nämä tehtävät on sälytetty toimittajalle tai hänen tietokoneelleen. Silti sanomalehti tullee säilyttämään paikkansa. Ei aamu oikein lähde käyntiin ilman painotuoretta hesaria ja mukillista juhla-mokkaa. (Menipäs puffin puolelle).

Väliotsikot

Olen jo "kiivaillut" väliotsikoiden tarpeellisuudesta, mutta Joycen tämänkertainen teksti on niitä täynnä: merkillisin on välitotsikko ??? tai P.M.P. joka oli vastaus Bloomille puhvin pyyntöön. Pussaa minun persettäni ei kyllä kuulunut koskaan oman toimitukseni ja sen markkinoinnin sanavalintoihin.

Joskus olisi Volter Kilven teksteihin kaivannut väliotsikoita. Mutta noin 50 erilaista runsaassa 30 sivussa on liikaa. Mainitsin jo aiemmin, että olen lukenut myös "Dublinilaisia". Sikäli se muistuttaa Kilpeä, että pääteoksen henkilöt tai ainakin samannimiset seikkailevat myös novelleissa.

Hibernia

Muinaiset roomalaiset sanoivat Irlantia Hiberniaksi. Teksti sisältää niin runsaasti myyttejä, symboleja ja runoutta, että sen tutkimiseen menisi varmasti loppuelämä. Siksipä pitää poimia sopasta vain tutut elementit.

Tuntuu merkilliseltä, etteivät oman uskonnon pyhät kirjoitukset kiinnostaneet Leopold Bloomia. … jokainen syö jokaista toista. Sitä elämä on loppujen lopuksi, tuumailee Bloom fatalistin tapaan.

Stephen Dedalus on toimittanut pyynnöstä suu- ja sorkkatautikirjoituksen lehteen. Saammekohan nähdä, että se menee painoon asti. Fiksu Dedalus on oppineiden kiinnostuksen kohteena ja hänet halutaan pressisakkiin. Toisaalta mainitaan, ettei omena ole kauas puusta pudonnut ja viitataan alkoholiin.

Lopussa koko konkkaronkka kiirehtii dublinilaiseen alkoholitupaan. On näet se hetki päivästä, jolloin viiniruukku, vertauskuvallisesti puhuen, on kaikkein vilvoittavimmillaan Wanhassa Kestikiewarissa.

Palautetta 

Lähetä palautetta!