|
Minun pitää aluksi
kertoa, että Tammen Keltaiseen kirjastoon kuuluva Pentti Saarikosken
suomentama James Joycen Odysseus (2. painos1964) on ollut kirjahyllyssäni
vuosikymmeniä. Joskus pääsin siitä muutama kymmenen
sivua, mutta lukeminen tuntui ylivoimaiselta. On siis haastavaa lähteä
yrittämään, mutta porukassa se lukeminen ja ymmärtäminen
voivat onnistua paremmin.
Otsikko juontaa siitä, että Irish Coffee on eräs lempijuomani,
mutta Joycen sankarit juovat tietysti teetä ja vielä maidon kanssa.
Veikkaanpa silti, että välillä juomana on viski tms.
Kirjailija tuo näyttämölle kolme iloista veikkoa: Buck
Mulliganin, Stephen Dedaluksen ja Hainesin. Buck on medisiinari, Stephen,
lempinimeltään Kinch, ja Haines humanisteja. Ystävyksiä
dublinilaisessa opiskelijakolhoosissa, joka on armeijan entinen torni.
Joycea on sanottu kiivaaksi ateistiksi, ja sellaisen tekemältä
ensimmäinenkin luku tuntuu. Buckille ei näytä olevan mikään
pyhää ja hän käyttää uskonnollisia rukouksia
pilkaten. Rajua tekstiä ja kovin vaikeaakin. On mielenkiintoista nähdä
mitä luterilaisena saan irti ateistin ja Uuden Valamon kalmistossa
nukkuvan runoilijan sanojen ilotulituksesta. Pitäisi osata kaikki
kielet ja slangit ja itsellä on vain lyhyt latina ja lyhyt englanti
kouluvuosilta. Mutta eihän näytetä mörkkiä miiniä.
Hainesin repliikki (s.23) - "Tietenkin minä olen brittiläinen,
Hainesin ääni sanoi, - ja minä ajattelen niin kuin brittiläinen.
Minä en halua myöskään että minun maani joutuu
saksalaisten juutalaisten käsiin. Se on totta puhuen meidän kansallinen
ongelmamme juuri nyt." - tuntuu kummalliselta nykytietämyksen valossa.
|
o AJK kotisivu o Joyce