28 Loppu hyvin, kaikki hyvin?
Miesten makuunNiin, Molly on aistillinen nainen. Ei kovin älyllinen, mutta hyvä muisti hänellä on, ja kosolti tilannenokkeluutta. Ensilempi Gibraltarilla luutnantti Mulveyn kanssa on piirtynyt mieleen yksityiskohtaisen tarkkana kaikkien aistien osalta. Tuskin sitä näin ensi kertaa muistellaan: Mollyllä ja Poldyllä on kenties sittenkin enemmän yhteistä kuin äkkipäätään voisi luulla. Tekniikka on vain hiukan toinen, mutta päivän mittaan olemme useaan otteeseen saaneet tutustua Leopold Bloomin muistikomeroissa säilyteltävään tavarapaljouteen.Molly profiloituu edelleen sekä muistojensa että käyttämänsä
kielen kautta. Ilmeisesti hänen ihana äitinsä kuoli tai
karkasi jo varhain, mutta ehti opettaa pikku tytölleen taidon iloita
oman vartalonsa muodoista ja tuntemuksista. Tämä tuntuu jotenkin
etäisesti tutulta, ja mieleen muistuukin Pirjo Hassisen kirja Jouluvaimo,
jonka alkukappaleesta kohistiin lehdissäkin, mielestäni sinänsä
sensaatiohakuisesti ja harhaanjohtavasti. Ilman äitiä sotilasyhteisössä
kasvava tyttö ei kuitenkaan ehtinyt oppia kaikkia vivahteita, ja siksi
sekä hänen viestinsä ja vaistonsa veivät myöhemmällä
iällä toistuvasti hiukan täpäriin tilanteisiin. Varhain
kypsyneestä Mollystä kasvoi varteva nainen, joka ei sulojaan
häpeillyt, ja sepä sopi monien miesten makuun.
No miksei hän yhtä hyvin kuin joku toinenkinKun on 15-vuotiaana saanut kävellä loistavin silmin Alamedaa etelän yössä, upseerin kainalossa, on myöhemmällä iällä ilmeisen vaikeaa sopeutua elämään Dublinin kosteilla kujilla suutarien ja kapakoitsijoiden tyttärien naapurina. Hukkaan meni kaunis ääni ja ihana vartalo, kaikki nuoruuden unelmat. Masentaa. Kaikki on vieressä jalat sängyn pääpuolessa makaavan miehen syytä, ei olisi pitänyt lähteä hänen matkaansa.Toisaalta, mukava mieshän se kuitenkin on. Tuo aamiaista sänkyyn ja juttelee kissalle. Kun ei nyt liikaa innostuisi niiden nuorten medisiinarien seurassa huseeraamaan, saavat hänet kuvittelemaan itsensäkin nuoreksi. Vaarallista, läträävät sen viinan kanssa tolkuttomasti, rahat siinä menevät. Aviovaimolliset ajatukset valtaavat Mollyn mielen ja palauttavat hänet nykyhetkeen. Olikohan kyljys pilaantunut, kun on ilmavaivoja? Molly pohdiskelee edelleen Poldyn hyviä ja huonoja puolia, tuntee
lievää ohimenevää mustasukkaisuuttakin, mutta sitten
ajatukset kääntyvät lapsiin. Millyn kanssa hän ilmeisesti
kokee aikamoista samankaltaisuutta ja siten myös ylpeyttä kauniista
tyttärestään. Hän epäilee Leopoldin yrittäneen
etäännyttää tyttöä äitinsä vaikutuspiiristä
tämän valokuvauksen opiskelun varjolla, mutta äiti tuntuu
tietävän tytön temput paljon isää paremmin. Herkistä
aisteistakin on apua: tupakanhajun nyt ainakin haistaa! -Pikku Rudyn kuolemaa
Molly sivuaa vain pintapuolisesti: miksi piti pukeutua surupukuun sellaisen
vuoksi, joka ei vielä ollut paljon mitään? Hyvän villanutun
hautaanmenokin vähän harmittaa, mutta kun silloin itketti kuitenkin
niin. Hyvin nopeasti Molly kuitenkin sivuuttaa ajatuksissaan lapsensa kuoleman
ja parisuhteen korjaamattoman viilenemisen. Paljon enemmän hän
pohdiskelee elävän lapsensa, Millyn, edesottamuksia.
Tämäkin vielä!Kesken kaiken Mollyn mielen ailahtelut saavat fysiologisen selityksensä: kuukautiset alkavat. Pakko nousta ylös, käydä potalla, hankkia tilkkeitä samalla naisen osaa sadatellen. Tämä vaikuttaa jo lähipäivien suunnitelmiinkin, mitäs sunnuntain tapaamisesta nyt tulee? Tai ehkä sittenkin, kuka tietää. Lohdutuksekseen Molly kehräilee omia fantasioitaan Stephen Dedaluksen yöllisen vierailun innoittamana. Taaskin hänen mietteensä ovat samansuuntaisia kuin Poldyn taannoin, vähän eri näkökulmasta vain. Molly tietää kyllä miten miehiä miellytetään, hän suunnittelee jopa lukevansa jotain soveliasta pystyäkseen keskustelemaan kauniin nuoren runoilijansa kanssa ikään kuin esileikiksi. Boylanin osakkeet ovat nyt laskussa, mutta kyllä vain hänen karkeutensa sittenkin kutkuttaa sitä osaa Mollyssä, joka haaveilee antautumisesta satamajätkille ja merimiehille. Asiassa kun on niin tavattoman monta puolta. Kyllä miehet ovat kummallisia, mutta niin kauan kuin on joku jota rakastaa, pysyy itsekin nuorena. Se juuri on Mollyn ongelma ylitse muiden: hän ei halua vanheta, kurtistua, rumentua, unohtua taustaan.Viimeinen tilaisuusUnen partaalla Molly palaa jälleen suloisiin nuoruusmuistoihin, ja päättää antaa miehelleen aamulla vielä viimeisen mahdollisuuden uuteen alkuun. Olihan kuitenkin tuo unohtumaton hetki Howthin niemellä, kun aurinko paistoi vain heille kahdelle ja hän itse oli vuoren kukka. Kuminakakun palasen vaihto suusta suuhun symboloi kenties sittenkin ikuista liittoa paratiisin puutarhassa, jossa jasmiinit, ruusut ja geraaniumit kukkivat kuin muinoin Gibraltarilla. Asiat alkavat liueta toisiinsa unisessa päässä. Tämä lienee happy end? Loputon tekstivuo päättyy sittenkin: sanaan Kyllä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20040217 (20040217) o 
o AJK kotisivu o Joyce