Koskela Pirkko
22 Löytyykö yhteinen sävel?

Lehden lukua ja muisteloita Naiskauneutta ja terveitä elämäntapoja Musiikin taikavoima Palautetta Lähetä palautetta! Koko romaanin ajan Bloomin ja Stephenin alunperin erilliset polut ovat lähentyneet toisiaan. Satunnaisista reittien risteämisistä on edetty fyysisesti samaan tilaan, mutta miesten ajatukset kiertävät vieläkin omilla kehillään. Bloom tosin hakee aktiivisesti myös henkistä yhteyttä, Stephen ei tunnu olevan kiinnostunut. Hänen huomisellaan on omat huolensa, eikä hän ole vielä tehnyt tiliä eilisenkään kanssa. Bloom on vanhempi, kokeneempi, tietoisempi omista puutteistaan ja erehdyksistään. Oikeastaan hän etsii taakse jäänyttä nuoruuttaan, ei niinkään menetettyä poikaansa. Mutta olisiko se mahdollista?   Lehden lukua ja muisteloita Pöydänkulmalla lojuvasta Telegraphin erikoispainoksesta kumpikin löytää omat juttunsa. Bloom tutkailee ammattisilmällä Paddy Dignamin hautajaiskuvausta, mutta henkilökohtaiset tunteet livahtavat kuitenkin väliin. Stepheniä kiinnostaa, pääsikö Mr Deasyn kirjoitus julkisuuteen. Ehkä hänen olisi sen jälkeen helpompi sanoutua irti toimestaan, ei olisi keskeneräisiä asioita. Kilpa-ajojen tuloksiin molemmat suhtautuvat viileän ulkokohtaisesti, heillä ei ole omia intressejä valvottavina, toisin kuin monilla muilla kohtaamillamme tyypeillä. Joyce käyttää kieltä ovelasti, kertaa tapahtumia, mutta samanaikaisesti viljelee tukuttain eksyttäviä koukeroita ja harhautuksia. Samanaikaisesti isäntä jatkaa menneiden aikojen muistelua muiden asiakkaiden kanssa, Bloomkin kuuntelee sivukorvalla. Parnellin tarina läpikäydään kommenttien kera, aviorikoksen teema tuhon enteenä kertautuu tässäkin. Mutta onko uusi nousu mahdollinen? Kuka uskoo, kuka ei. Bloomillakin on ollut poliittisesti aktiivinen vaiheensa, joskin hän on jo Stephenin ikäisenä osannut varmistella takaporttinsa ja vältellyt avointa sitoutumista minkään aatteen lippujen alle.   Naiskauneutta ja terveitä elämäntapoja Parnellin rakkausasiat palauttavat oman vaimon Bloomin mieleen. Hän kaivaa lompakostaan Mollyn kukoistuksenaikaisen valokuvan ja esittelee sen muina miehinä Stephenille. Mieli tekisi näyttää muillekin, mutta järki sanoo ei. Samalla hän pitää pienen esitelmän omasta naisihanteestaan, johon valitettavasti pääsee tutustumaan vain museoissa. Kuva ei tee toivottua vaikutusta, nuoren miehen mieli harhailee muualla. Bloom huolestuu: onko ystävän poika heittämässä oletetut lahjansa katuojaan ja ilolintusten helmoihin? Isälliseen sävyyn Bloom rupeaa huolehtimaan Stephenin ravitsemuksesta ja yösijasta. Hän päättää tarjota pojalle tilapäisen yöpuun, vaikka siinä onkin omat riskinsä. Bloomin mieliala on illan seikkailuissa selkeästi kohentunut: hän pystyy jo ajattelemaan Boylanin kohtaamista puistatuksia tuntematta, ja episodia Kansalaisen seurassa hän muistelee suorastaan huvittuneena ja itseensä varsin tyytyväisenä. Myös vanhan merimiehen selvänäköisyys lisääntyy, kun hän kaivaa esiin rillit sanomalehden lukua varten. The show is over!   Musiikin taikavoima Sitten on aika irrottautua yökuppilan seisahtaneesta tunnelmasta ja lähteä talsimaan kotia kohti. Ympyrä alkaa sulkeutua Bloomin osalta, pitkä päivä tulla päätökseen. Matkalla tavataan kadunlakaisuun valjastettu hevonen ja puhutaan musiikista. Lopulta löytyy siis aihe, joka kiinnostaa molempia. Bloom tunnustautuu katolisen kirkkomusiikin ystäväksi, joskin myös kevyempi ooppera kiinnostaa häntä, kunen aiemmin olemme ymmärtäneetkin. Stephen puolestaan on kiinnostunut Shakespearen ajan trubaduurilauluista, onpa hän harkinnut luutun hankkimista itsekin. Hän laulaa luikahuttaa muutaman värssyn toden totta kauniilla tenoriäänellään. Bloomin visiot saavat tästä oitis polttoainetta, ja hän alkaa sommitella mielessään Mollylle ja Stephenille loisteliasta duettouraa. Semminkin kun tuollainen vähän erikoisempi materiaali voisi olla juuri se koukku, johon yleisön mielenkiinto tarttuisi. Samalla Bloomista itsestään tulisi arvostettu ja tärkeä henkilö heidän impressaarinaan, vamaan aviohuoletkin siinä haihtuisivat. Vielä k erran hän varoittaa Stepheniä Mulliganista. Miehet häviävät horisonttiin luutavaunun ajajan katsellessa heitä välinpitämättömänä. Hevonen kommentoi ohimarssia päästämällä muutaman höyryävän kakkaran aamuöiselle kadulle.

Palautetta

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20040104 (20040104) o o AJK kotisivu o Joyce