|
Pahoittelen juhlasesongin aiheuttamaa pitkää kirjoitustaukoa. Odysseus kerta kaikkiaan vain hautautui todistusnumeroihin, lahjapapereihin ja huushollihommiin sekä sukulointiin ja siitä toipumiseen. Hauskaa oli, mutta nyt alkaa normaalia muistuttava tahti palata elämään.
Nestehukkaa ja väsymystä
Hurma alkaa haihtua humalan myötä. Kadulla keräillään omaisuutta, tunnustellaan oloa, palataan suorastaan tuskastuttavaan arkirealismiin. Bloom huolehtii krapulaa kehittelevästä Stephenistä parhaansa mukaan, jalkapatikassa lähdetään yhtä matkaa etsimään janojuomaa ja murua rinnan alle. Aistit ovat valvomisesta herkistyneet, kaikenlaiset pienet yksityiskohdat kiinnittävät kulkijoiden huomiota. Bloom huolehtii puhumisesta, Stephen on kovin vaitelias.
Varoituksen sanoja
Puolituttu yökulkija yrittää pummata Stephenin vähiä rahoja, onnistuukin Bloomin mieliharmiksi. Stephen ei mammonasta piittaa, hänen mielikuvansa illan tapahtumista ovat jokseenkin epätarkkoja. Väsymys on päällekaatuvaa. Bloom väistelee mahdollisia tuttaviaan, mutta kun parasiitista on päästy, hän katsoo tarpeelliseksi lausua muutamia isällisiä varoituksen sanoja huonoon seuraan joutumisesta. Käy ilmi, että Mulligan kavereineen on käyttäytynyt suorastaan törkeästi ex-kämppäkaveriaan kohtaan jossain asemalla aiemmin illalla. Tuliko siitä oikein tappelukin? Ainakin Stephenin käsi on kipeä ja lasit hukassa.
Miesten ajatukset eivät oikein kohtaa. Stephen muistelee ankeita kotiolojaan, joista yrittää pyristellä irti. Bloom pohdiskelee Mulliganin motiiveja ja höpisee siinä ohessa niitä näitä, hajahuomioita ympäristöstä.
Yökuppilassa
Lopulta saavutaan paikalliseen huoltoaseman baariin. Pikkutunneilla paikalle on kertynyt sekalainen seurakunta ajureita, satamajätkiä yms. Väkeä. Muut paikat taitavat kaikki jo olla kiinni. Ystävämme puhelevat italian kielestä ja nimien merkityksestä. Bloom paljastuu romantikoksi, Stephenillä on varaa realismiin, hän hallitsee kielen. Punapartainen merimies puuttuu puheeseen: tyylilaji on ilmeisesti väärä tähän paikkaan!
Ensin selvitetään kuka on kuka, sitten alkaa tarinaniskentä. Näinhän kupin äärellä kuuluu tarinoida, vaikka siinä olisikin vain "tilapäisesti kahviksi nimitettyä nestettä". Ja kyllähän maailmalla ihmeitä riittää maakrapujen kuultavaksi, näitä juttuja ei kerrota ensimmäistä kertaa. Autenttisuuden varmistamiseksi mukaan kudotaan todellisia, toisten tuntemia ihmisiä, ja esiin vedetään jopa jollekin tuntemattomalle osoitettu postikorttikin. Sivulauseesta käy ilmi, että tämä pikipöksy saapui kaupunkiin aamupäivällä sillä laivalla, jonka tuloa Stephen katseli rannalla.
Bloomin ajatukset lähtevät omille teilleen. Matkailun avartava vaikutus pitäisi saada laajempien kansalaispiirien elämää sulostuttamaan. Itsekin voisi matkustella, ja samalla hankkia Mollylle hyviä esiintymistilaisuuksia. Optimismi nostaa päätään, jälleen hyvin tutusti käytännönläheisessä maailmanparannusmuodossa.
|
o AJK kotisivu
o Joyce