Koskela Pirkko 
09 Yksi kaupunki, tuhat tarinaa

Episodielokuvan ainekset

Juonenkuljetus katkeaa yllättäen Dublinin iltapäivän lukuisiin toisiinsa solmiutuviin pikku tapahtumiin. Kaupunki elää omaa elämäänsä, ihmisten tarinat ovat vain kuteenpätkiä loimien lomassa. Lopuksi vasta kuvio hahmottuu, tai sanoisiko eräs mahdollisista kuvioista. Kaikella on kuitenkin oma arvonsa ja merkityksensä, vain pieni osa kaikesta tapahtuvasta on mahdollista mahduttaa mukaan käsikirjoitukseen. Tämä tekstiosuus on kuin viehkeä suvanto virran juoksussa, ja minua se jostain syystä kovasti miellyttää. Mieleen tulee Jarmo Saarelan ohjaama elokuva Joki, jossa äänivallin rikkoutuminen Äänekosken ilmatilassa asettelee elokuvan erillisten episodien tapahtumia aikajärjestykseen ja toistensa yhteyteen. Samalla tavalla Joyce pudottelee ennakoivia ja takautuvia irrallisia lauseita tekstikatkelmiaan silloittamaan. Samoin kohtausten taustalla vierailee henkilöitä, jotka ovat vilahtaneet ohi jo aikaisemminkin: jokainen jatkaa omaa tarinaansa tahollaan tänä kesäkuun päivänä. Kaikessa tässä hyörinässä tavoitetaan ikään kuin vahingossa jotakin oleellista ja kovin todentuntuista. Tekniikka on kuitenkin sen verran hiottua, että ei siinä mitään sattumanvaraista oikeasti ole. Jopa tähtivälien määrä täsmää romaanin "kappalejakoon", vaikka ei tunnukaan mielekkäältä lähteä etsimään suoranaisia pareja. 
 
 

Dedalusten surkeus

Ehkä vaikuttavimpana luetusta nousee esiin Stephen Dedaluksen kotiolojen kurjuus. Onko äidin kuolema romahduttanut perheen rakenteet, vai ainako on ollut tällaista? Nuoremmat sisaret joutuvat käytännössä huolehtimaan itse itsestään, isä kulkee kavereineen kapakoissa kaupungilla. Miten Stephen onnistui ponnistamaan tältä pohjalta nykyiseen älykkörooliinsa: söikö hänen kouluttamisensa liikenevät resurssit muiden edestä, vai oliko hän niin lahjakas, että sai stipendejä? Hänen sieluaan pistää omantunnon oka, agenbite of inwit. Noita sanoja ei löydy sanakirjastani, mutta sen niminen vanha hartauskirja on kuulemma joskus Englannissa julkaistu. Katumusta ja tunnonvaivoja siinä käsitellään. Stephen tuntee syyllisyyttä monella tasolla kohdatessaan Dilly-siskonsa vanhojen kirjojen kauppiaiden luona. Dilly tavoittelee pelastusta Stephenin malliin: hän haluaisi oppia ranskaa! Stephenillä puolestaan on käsissä merkillinen lemmennostatusloitsujen opas, joka pitää äkkiä piilottaa. Eikä hän pysty pikkusiskoa auttamaan tulematta itse vedetyksi takaisin samaan liemeen…niin hän uskoo, mutta se sattuu. Muistoja pyrkii nousemaan mieleen. Kuinkahan Dilly-rievun käy? 

Muut siskot tuntuvat jo alistuneen kohtaloonsa. Kädestä suuhun eletään, muutetaan vähäistä omaisuutta rahaksi, kerjätään tarvittaessa. Puheet ovat katkeria ja vähän karkeita. Isä-Dedalus on tässä jaksossa oikein epämiellyttävä vanha juopporatti, joka ei alkuunkaan kykene kantamaan vastuuta lapsistaan, vaikka onkin valmis sympatiseeraamaan katututtaviaan heidän vastoinkäymisissään. Rahansa hän tuntuu hassaavan miten sattuu. Stephen etsii isän korviketta, vaikka ei ehkä itse sitä tiedä. Onko italialainen laulunopettajakin ollut joskus yksi mahdollinen? Nyt hän on ystävällinen, mutta etäinen. Ohikulkija kaupungilla. 
 
 

Bloomit ja Boylan

Leopold Bloom ja Molly-rouva ovat sivuosissa tässä jaksossa. Bloomin edelleen hautajaismustiin pukeutunut selkä nähdään kirjakärryjen äärellä valikoimassa Mollylle uutta roskaromaania luettavaksi. Rakkaus näyttäytyy tässä aika sameaksi suodattuneessa valossa: aviorikoksen teema kertautuu romaanien aiheistossa, mutta väläytellään siellä villimpiäkin visioita. Puutteessa elävä Leopold tuntee itsekin kummia väristyksiä. Fantasia on hänen lajinsa. Molly taas on valinnut toisin: hän valmistautuu tulevaan kohtaamiseen budoaarissaan. Ikkunalla on Huoneita vuokrattavana -kyltti: silmänlumetta vai symboliikkaa? Kodissa on tilaa vieraille. Katulaulajalle lentää lantti: "puolesta kodin ja vaimonkin"… Surullista. Miten näin on päästykin vieraantumaan. 

Bloomit nähdään myös sivusta katsoen, löysäleukaisen urheilutoimittaja Lenehanin kertomuksen kautta. Hän haluaisi oikeastaan mollata molempia, mutta kun kuulijana toimiva M'Coy ei ole yhtä huvittunut kuin kertoja itse, hän joutuu hiukan perumaan puheitaan. Bloom ei olekaan höperö tiedefriikki vaan sivistynyt jokamies, ja Molly-rouva on tosin hemaiseva ja estotonkin, mutta ei Glencreen päivällisten jälkeen mitään varsinaisesti tapahtunut kuitenkaan. 

Boylanille tämä tapaaminen on nähtävästi rutiinia. Hän lähettää lahjan jo etukäteen, flirttailee kukkakaupan myyjän kanssa, soittaa (pummilla?) sihteerilleen, joka tuntuu olevan perillä pomon aikeista melko hyvin. Itserakkaan tuntuinen veikko, lähtee kaupungille hattu kallellaan ja kukka hampaissa. Ei hänellä tunnu olevan mitään kiirettä edes. Vielä ehtii tavata kaverinkin hotellin baarissa. 
 
 

Varakuninkaan varjossa

Irlannin käskynhaltija, kreivi Dudley seurueineen ajaa kaupungin halki matkalla johonkin seurapiiritilaisuuteen. Hänen vaunujensa varjo lankeaa jokseenkin kaikkien jakson henkilöiden reitille, ja lopussa kaikki kootaan yhteen. Sinänsä merkityksetön juttu saa painoa ihmisten erilaisista suhtautumistavoista. Tästäkin tulee kommentti itsehallintokysymykseen ja brittihallinnon jatkumiseen, vaikka asiaa ei sen kummemmin käsitellä. Ihmisten arkipäivän kanssa kuninkaallisella komeudella on kovin vähän tekemistä, mutta onhan sitä kiinnostavaa katsella. Myyväthän ne kaikenlaiset juorulehdetkin ihan hyvin. Pappismies suhtautuu suopeasti vanhojen nautintaoikeuksien vuoksi, tiedostava väki viileämmin. Ihan hieno pika-analyysi. 

Mainosmaailmalla on yhä edelleen tärkeä merkitys kaupunkikuvassa. Oliko katumainonta vielä viime vuosisadan alussa niin uutta, että Joyce halusi sen avulla rakentaa ajankuvaa? Tuntuu huvittavalta kun useat henkilöt näkevät samat mainokset ja näyteikkunat yhä uudelleen, ikään kuin niillä olisi joku elämää suurempi tehtävä. Toisaalta tänäänkin joku kirjoitti yleisönosastoon mainostoimittajien huonosta välimerkkien käyttötaidosta ja sen turmiollisesta vaikutuksista koululaisiin. - Toinen Joycen suosima tekniikka tuntuu olevan tuon ajan uutisaiheiden ujuttaminen mukaan tekstiin: Golden Cup -hevoskisat, Bobrikovin murha ja nyt tässä jaksossa tuo General Slocum -laivalla USA:n rannikolla edellisenä päivänä tapahtunut tuhoisa räjähdys. Varmaan Titanicin ja Estonian veroinen katastrofi aikanaan, koska tietoa siitä löytyy vieläkin. Mitä ilmeisimmin Joyce halusi sitoa romaaninsa joiltakin osin tiukasti todellisuuteen, vaikka siinä on myös muita ulottuvuuksia. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: 'viehkeä suvanto virran juoksussa'

Asko: 

Onpa nätisti sanottu siitä minkä itsekin havaitsin tapahtuneeksi: juonen kulun leviäminen 'varpusparveksi'. Seuraavaan lainaukseen sisältyvä havainto jäi omalta osaltani epämääräiseksi. 'Lopuksi vasta kuvio hahmottuu, tai sanoisiko eräs mahdollisista kuvioista. Kaikella on kuitenkin oma arvonsa ja merkityksensä, vain pieni osa kaikesta tapahtuvasta on mahdollista mahduttaa mukaan käsikirjoitukseen.' Eritoten huikealta tuntuu ajatus, että tämä on kuitenkin vain yksi mahdollisista kuvioista.

Kuvailemasi pienten yksityiskohtien ripottelu ympäriinsä ja niiden sitten liittäminen yhteen kokonaisuudeksi tuntuu todella vaativalta 'tekniikalta' - niin, kai se sitä on ilman lainausmerkkejäkin. Kyllä siinä on tekijän asiansa hallittava nurinpäin ja oikeinpäin, ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Tulee mieleen se kuinka Shakespearen nerokkuus ilmenee täsmälleen samalla tavalla. Kun lukee Shaken (vrt Dosto; kunnianimiä kielenkäytössäni) näytelmää, se näyttää ihan tavalliselta tekstiltä, monesti vieläpä korostetun yksinkertaiselta, mutta sitten yhtäkkiä, hetkellä, jolloin katsoja sitä vähiten aavista, tulee sivallus, joka tuntuu kirjaimellisesti selkäpiissä. Olen sen hyvin monta kertaa kokenut. Samaa kuin kuvantekijä yhdellä siveltimenvedolla sanoo enemmän kuin tutkija kymmenellä sivulla tekstiä.

Tässäkin: Dedalusten kurjuus ja varakuninkaan matka kuten Pirkko Perävainiolla.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031006 (20031005) o o AJK kotisivu o Joyce