04 Jalkamiehen maailmasta
Postia unelmien laidaltaBloom jalkautuu kaupungille. Dublinin aamupäivä kehkeytyy eteemme hänen tajuntansa kautta. On niin lämmintä, että ajatukset harhailevat välillä tropiikkiin asti. Ensimmäinen etappi on postitoimisto, jossa hänellä on lokero salaista kirjeenvaihtoa varten. Aamiaiskohtauksessa saattoi jo ounastella, että Mollyn tarpeista uskollisesti huolehtiva aviomies ei välttämättä itse saa hirveästi hellyyttä osakseen. Pariskunnan keskustelu jäi kovin lyhyeksi, eikä kumpikaan tuntunut edes harkitsevan yhdessä syömistä. Yksi ilkikurinen katse sentään vaihdettiin, sen verran on kipinää jäljellä. Leopold tuntuu kaipaavan onnellisempia entisaikoja, Molly vaikuttaa välinpitämättömämmältä. Lohdutusta saa mielikuvituksesta. Tyttö lihakaupassa, vaunuihin nouseva tyylikäs nainen, rukoukseen kumartuvat naiset kirkossa - kaikki he herättävät Bloomin mielenkiinnon ja aistit. Mollyyn hänen ajatuksensa kuitenkin häilähtää vähän väliä. Varsinainen fantasian kukkanen on salainen ystävätär, jonka lehti-ilmoitukseen Bloom on varmaan vastannut salanimellä. Ilmeisesti vielä ei olla edes tavattu, mitä nyt vähän uskallettuja kirjoiteltu. Koko asia pitää kuitenkin salata visusti niin vaimolta kuin satunnaisilta kadulla vastaan tulevilta tuttaviltakin. Mikähän mahtaa olla Marthan elämäntilanne: hän prässäilee kukkasia ja kirjoittaa kuin teinityttö, vaikka ei taida olla enää ihan nuori. Kirje aiheuttaa Bloomissa mietoa iloa. Mistään elämää suuremmasta intohimosta ei kyllä ole kysymys.
Kavereita kaupungillaBloomilla tuntuu olevan paljon puolituttuja, joihin törmää kadulla kulkiessaan. Monimutkainen verkosto, jossa on myös hyötymisen mahdollisuuksia puolin ja toisin. Ilmeisesti hän on tehnyt työkseen vähän sitä sun tätä, tällä hetkellä hän on ilmoitustenhankkijana sanomalehdessä. M'Coy -niminen tyyppi on Bloomista vähän vastenmielinen, pummin vikaa, ja sattuu vielä kohdalle huonolla hetkellä. Keskustelun yhteydessä varmistuu, että Molly tosiaan on viihdelaulajatar, myöhemmin sekin, että hän on aloittanut uransa kirkkokuorossa, ja on ilmeisesti ainakin ollut varsin lahjakas - ainakin verrattuna M'Coyn vaimoon. Bantam Lyons on herrojen yhteinen tuttu, joka tulee vastaan vähän myöhemmin. Kiinnostunut vedonlyönnistä: no, pitäköön lehden. Bloom haluaa eroon näistä siipeilijöistä mahdollisimman pian, vaikka puheleekin kohteliaaseen sävyyn pakolliset repliikit. Hän viihtyy itsekseen, pohdiskeltavaa riittää. Hänellä on aika monipuoliset kiinnostuksen kohteet: teatteria, musiikkia, kuvataidetta, kaikenlaisia vastaantulevia juttuja. Ei ole kiirettä, hautajaiset ovat vasta yhdeltätoista.
Vaelluksen kiintopisteitäBloomin reittiä voisi seurata kartalla, ja seurattu onkin. Kadunnimet sitovat tarinan todelliseen kaupunkiin, vaikka kapakat ja rohdoskaupat ovatkin sadassa vuodessa vaihtaneet paikkaa ja omistajaa. Bloom katselee näyteikkunoita ja hoitelee pieniä asioita siinä kulkiessaan. Hän poikkeaa mielijohteesta katoliseen kirkkoon seuraamaan messua ja ehtoollista, juutalaiselle vierasta seremoniaa, jota voi tarkkailla sivustakatsojana. Hyvä veto Joycelta, ehkä rohkeakin aikanaan. Uskonnon merkitys: kaikki samassa värinässä, ei tarvitse olla niin yksinäinen. Bloomille vapaamuurarius merkitsee samaa, veljespiiri ja mystiset menot. Mutta musiikki on hienoa. Sitten kemikaalikauppaan. Mollyn kauneusvoidetta pitäisi saada lisää. Resepti jäi kyllä toisten housujen taskuun, niin kuin kotiavainkin, mutta järjestyy. Noudetaan myöhemmin. Saippuantuksusta tulee idea lähteä kylpemään, kulman takana on turkkilainen paikka. Itse asiassa todella hyvä idea, nautinnollinen tunnelma syntyy jo etukäteen. Bloom on aistillinen mies tietystä pinnallisesta säntillisyydestään ja itsekuristaan huolimatta. Hänen elämänsä ei ehkä ole kovin onnellista, mutta silti hän osaa tehdä olonsa mukavaksi siinä ja omassa ruumiissaan. Varhaista eksistentialismia?
|
||
PalautettaPirkko Perävainio: Henkilögalleria
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20030830 (20030830)
o 
o AJK kotisivu
o Joyce