|
Lähtötilanne
16.6.1904. Aamu Dublinin liepeillä, opiskelijakämpäksi muuntuneessa vanhassa linnoitustornissa, maan ja meren välillä, ei ihan kaupungissa vaan ei maaseudullakaan. Näköalapaikalla kolme kovin erilaista nuorta miestä. Arkiaamu, arkiaskareet. Mitään ei selitellä kertomuksen alkaessa kehkeytyä: mukaan pääsee, jos pääsee. Lukiolaisena hyppäsin kyydistä varmaan jo tämän alkupätkän aikana, nyt uteliaisuus ja armelias lomajoutilaisuus veivät loppuun saakka. Luin vain, sen kummemmin miettimättä, ympärillä Föglön itäpuoliset luodot ja onneksi kirkkaat vedet. Märehtiminen alkakoon nyt, Turussa 8.8.2003.
Vahtitorni uusiokäytössä
Alku tuntuu kovin kepeältä jatkoon verrattuna, mutta paljon siihen on silti mahdutettu. Irlannin nuori älymystö laajempia näköaloja etsimässä, katolisuudesta ja englantilaisten ylivallasta irtisanoutumassa, itsenäistymisen kynnyksellä, perinteistä pääsemättömissä. Irish breakfast ja loputtomat tarinat, viisunpätkät, muistikuvat ja suuret suunnitelmat. Kovin nuorilta he vaikuttavat, eivät oikein tiedä mitä kapinoivalla vapaudellaan tekisivät. Rahaa ei juuri ole, mutta jakajia riittää. Kämpän avaimen hallinnasta käydään pientä kissanhännänvetoa: saako sen lukenein ja terävin, pulskin ja röyhkein vaiko rikkain ja vierain?
Tässäkin pienessä kommuunissa on kaikenlaisia pinnanalaisia jännitteitä, kun kerran kimpassa ollaan. Itsetunto (kansallinen?) voi joskus olla hyvinkin pienestä kiinni. Kieli on terävä ase, joskus tahattomastikin. Oman kielen arvostuksen tietoinen kohottaminen oli kai keskeisessä asemassa Irlannin itsenäistyessä, siinä vaiheessa kun sitä osasivat puhua enää läntisten kreivikuntien köyhät. Tässä jutussa irlanninkieltä kuullaan vain engelsmanni Hainesin suusta - ja maitomummo luulee hänen puhuvan ranskaa!
Irlannin hellenisointi
Tämä kohtaus tornissa tuntuu alkusoitolta, jossa esitellään joitakin keskeisistä teemoista. Stephen Dedalus on Joycen Telemakhos: niinhän Odysseiakin alkaa Telemakhoksen eikä Odysseuksen senhetkisen tilanteen kuvauksella. Kreikkalaisviitteitäkin on tähän alkuun tipauteltu tiheämmin kuin jatkossa. Homeerinen aamuaurinko valaisee koko kohtauksen. Palvelijan peili voi olla rikki, kansanterveys kehnossa jamassa ja lainahousut nukkavierut, mutta koko Irlantia pesee Golf-virta, äiti Thalattan kihara.
Alku tämäkin. Kyllä olo oli hämmentyneempi Iliaan ensi laulun jälkeen.
Joycen tavoitteet tuntuvat jokseenkin kunnianhimoisilta, teksti vielä ihan luettavalta sivuloikkineenkin. Näillä sanoilla on käyttöarvonsa lisäksi myös itseisarvo sinänsä. Harmittaa, etten ole vielä saanut hankituksi englanninkielistä opusta käännöksen kaveriksi.
|
o AJK kotisivu
o Joyce