Ero
Bloomin ja Stephenin eron hetki koittaa. Hyvästit sanotaan kynnyksen
yli kätellen. Minua on ainakin pienenä opetettu, että niin
ei koskaan saisi tehdä, ainakaan tervehtiessä. Tiedä mitä
huonoa siitä vielä seuraisi. Oppi on sikäli mennyt perille,
että vieläkin tunnollisesti siirrän vähintään
varpaani kynnykselle, jos joku on kättä ojentamassa yli kynnyksen.
Vuoteissaan todetaan olevan jo muiden Bloomin päivänaikana
tapaamien ihmisten. Stephenin askelet kaikuvat vielä kadulla, kirkon
kellot soivat ja päivä alkaa sarastaa. Bloom jää yksin,
mutta ei vielä mene nukkumaan vaan käyttää yöhetken
haaveiluun. Ensimmäiseksi hän saa lommon otsaansa, kun huonekaluja
on siirrelty. Onko Molly pistänyt toimeksi omin päin vai onko
Bloomkin ollut mukana, eikä vain muista kaapin uutta paikkaa?
Kaulus kiristää
Siirrytään Bloomien olohuoneeseen, Bloom tekee tulenkin takkaan.
Saadaan luettelo Bloomin häälahjoista. Vähän ihmetyttää
miksi pitää takanreunuksella vielä kelloa, joka on pysähtynyt
jo lähes kymmenen vuotta sitten. Jakson tyyliin sopivasti voisi kysyä,
mitä yhteistä löytyy meidän oman ja Bloomin olohuoneen
väliltä. Täytetty pöllö. Sijainneissa on kuitenkin
eroa, takan puuttuessa nököttää meidän pöllömme
kirjakaapin päällä. Kirjoja on toki Bloomillakin ja niistä
saadaan yksityiskohtainen luettelo. Monelta alalta ovat, mikä tuntuukin
luonnolliselta, kun ajattelee kirjassa esiintyneitä usean elämänalan
käsittelyä.
Bloom höllentää kaulustaa, tekee päivän kirjanpidon
ja antaa sitten ajatustensa lentää Hänen haaveissaan on
talo kaupungin laidalla, mutta kuitenkin rautatien äärellä.
Talo vaikuttaa varsinaiselta paratiisilta puutarhoineen ja kotieläimineen
sekä harrastusmahdollisuuksineeen. Talon myötä Bloom saavuttaisi
myös määrätyn, arvostetun paikkansa uuden talonsa sosiaalisessa
ympäristössä. Moisen paratiisin rakentaminen tai ostaminen
vaatisi kuitenkin melkoisia varoja. Bloomin rahoitussuunnitelmat ovat lähes
yhtä utopisia kuin hänen haavensa. Sattuman varaisen rahansaannin
lisäksi hän pohtii teollistakin toimintaa, mm erinäisiä
energia- ja liikennehankkeita. Lopuksi Bloom palaa haaveissaan lähemmäs
omaa todellisuuttaan ja pohtii täydellistä ilmoitusta.
|
o AJK kotisivu o Joyce