|
Oman joululoman
jälkeen palaan taas ruotuun. Joyce on kyllä tullut
luettua, mutta joululoman olen viettänyt tietokoneeseen koskematta.
Bloom ja Stephen ovat ajurien kojussa, kuulevat kaikenlaisia juttuja
niin ajureilta kuin merimiehiltä. Kovin korkealentoisia eivät
ole ja Bloom selaileekin lehteä. Luettavana hänellä on painovirhepaholaisten
sävyttämä juttu Patrick Dignamin hautajaisista. Bloom itsekin
mainitaan jutussa, mutta väärinkirjoitetulla nimellä Boom.
Hevoskilpailun tuloksetkin on saatu jo lehteen.
Sitten puhe kääntyy Parnelliin, Irlannin kuuluisimpaan avionrikkojaan.
Tässä taas pohditaan avioelämän kriisejä eikä
Bloom tietenkään voi olla pohtimatta omaa tilannetaan. Bloom
on tietenkin eri asemassa kuin Parnell. Bloom ei ole se, joka ihastuu toisen
vaimoon eikä hän ole huomattavassa yhteiskunnallisessa asemassa,
jonka voisi naisseikkailujensa myötä menettää. Ajatukset
ovat siis Marionissa ja niinpä hän näyttää uhkean
Marionin kuvaa myös Stephenille.
Sitten pääsee Bloomin holhousvietti lopulta valloilleen. Stephenin
on saatava ruokaa ja olisi jo aika lähteä kotiin nukkumaan, mutta
minne? Vihdoin Bloom päätyy viemään Stephenin kotiinsa
ja vihdoin päästään myös liikkeelle, sehän
sentään oli tärkeintä ei niinkään päämäärä.
Matkalla Bloom suunnittelee Stepheninlle uraa laulajana, loistava tenori
jos on isäänsä tullut, mistä Bloom saa myös kuulla
ääninäytteen.
Tässä jaksossa tekstissä vilisee taas todella vaikeasti
luettavia lauseita. Stephenin ja Bloomin puheet tuntuvat myös kulkevan
omia latujaan, toinen ei oikein tunnut toistaan ymmärtävän.
Yhteinen on kuitenkin matka, mutta minkälaiseen kotiin he päätyvät.
|
o AJK kotisivu o Joyce