|
Bloomin kuolemantuomio
ei toteudukaan, Bloomia pelastamaan tarvitaan niin Paddy Dignamin haamua
kuin ilotyttö Zoetakin. Yht'äkkiä Bloomista tuleekin Dublinin
pormestari. Työmiehen vaatetus muuttuu muutaman repliikin myötä
oltermannin puvun ja ketjun kautta pormestarin pukuun. Eikä sekään
vielä riitä vaan Bloomilla on pian yllään purppuraviitta
ja sormessa kimaltelee Koh-i-Noor-timantti. Kuningas hänestä
voideltiin oikein piispan toimesta. Puheissaan Bloom mukailee raamattua,
jakaa niin oikeudellisia, taloudellisia kuin lääketieteellisiäkin
neuvoja. Pormestarina/kuninkaana Bloom saa kokea lyhyen aikaa suurta kansansuosioita,
hän jakaa almuja ja on suorastaan ylenpalttisen palvonnan kohde. Innokkaimmat
ihailijat ja kannattajat jopa tappavat itsensä "moriture te salutant".
Mutta katoavaista on mainen kunnia ja kuviteltu varsinkin. Pian vaaditaan
Bloomin lynkkaamista. Lääkärinlausuntojakin annetaan, jotka
kuvaavat Bloomin toisaalta kelpo mieheksi, toisaalta naismaiseksi ja kuin
varmemmaksi vakuudeksi Bloom synnyt tääkin peräti kahdeksan
lasta.
Sitten on valta mennyt ja Bloom palaa keskustelemaan niitä näitä
Zoen kanssa, joka saa houkuteltua Bloomin sisälle ilotaloon, musiikkihuoneeseen.
Siellä on sekalainen seurakunta, Stephen muiden muassa. Jutut ja käytös
ei mieltä ylennä. Sitten tulee maailmanloppu ja se kuuluisa Eliakin,
saa aikaan sekalaisia tunnustuksia ja sikamaisesti käyttäytyneistä
medisiinareista autuuksia. Ja lopulta paikalle saapuu, piipun kautta kuin
joulupukki ikään, Virag. Hän tuntuu olevan jonkinlainen
Bloomin neuvonantaja, isoisäksi Bloom häntä kutsuu. Ollaankohan
jo menossa kohti uutta vai vajoamassa vielä syvemmälle synnin
syövereihin?
|