Hyppäys synnytyssairaalasta
huoratalojen porteille.
Tyylinvaihdos laveasta kerronnasta näytelmän käsikirjoitukseen,
jossa tiheään vaihtuva vaatetuskin kuvataan tarkoin. Leopold
on nyt pääosassa, Stephen vilahtaa vain alussa. Stephen tuntuu
olevan muissa maailmoissa, puhuukin latinaa. Synninpesässä ollaan,
siksi tuntuukin niin surkealta kun lähes ensimmäisinä vastaan
tulee Caffreyn kaksoset. Mitä heillä on täällä
tekemistä, tähän aikaan yöstä? Ehkä tämä
on heidän kotinsa, mutta hyppäys rantaidyllistä, jossa heihin
tutustuimme, on melkoinen.
Tavoittamattomia unelmia?
Yön tunnit kuluvat, ehkä ajankohtakin on otollinen unen ja valveen,
toden ja kuvitellun rajamailla liikkuville tapahtumille. Bloom kulkee pitkin
punaisten lyhtyjen aluetta. Miettii mitä siellä tekee - hän
voisi auttaa Stepheniä. Kohtaa Gertyn, koittaa olla kuulematta sutenöörien
huutoja, käy lihakaupassa ja koettaa hätyytellä koiria kannoiltaan.
Sitten ajatukset kääntyvät naisiin Mollyyn ja vilahtapaa
Marthakin tekstissä. Bloom kävelee ja keskustelee pitkään
Mrs Breenin kanssa. Mrs Breen vaikuttaa jos ei nyt aivan Bloomin entiseltä
heilalta niin mielenkiinnon kohteelta ainakin.
Yht'äkkiä Bloom pidätetään ja hän joutuu
oikeuteen. Kuka hän oikein on, Leopold Bloom vai Henry Flower, kirjailijako?
Herra Beaufoy väittää häntä plagioijaksi, Mary
Driscoll syyttää seksuaalisesta ahdistelusta ja Dublinin kermaan
kuuluvat hienot rouvat hävyttömien kirjeiden lähettämisestä.
Bloomista tähän mennessä saadun kuvan mukaan kaikki syytteet
tuntuvat aika epäuskottavilta. No, kirjailija hän ehkä olisi
halunnut olla ja toisaalta onhan hän osoittanut myös kiinnostusta
naiskauneutta kohtaan, mutta että hän olisi ryhtynyt ajatuksista
tekoihin ja vielä noin epähienolla tavalla. Juryn muodostavat
vanhat tuttavat Simon Dedalus, Lenehan ja kumppanit.
Mikä on totta ja mikä kuvitelmaa luvun tapahtumista - siinä
riittää lukijalla miettimistä.
|
o AJK kotisivu o Joyce