|
Taas ollaan pubissa. Guinnessin
juontitahti alkaa vastata mielikuvia irlantilaisten juomatavoista.
Kertoja vaihtuu, kuka hän oikein on jää arvoitukseksi.
Muu seurakunta on sekalaista, eikä kovin miellyttävältä
vaikuta. Ällöttävä vihainen rakkikoira tekee porukasta
entistäkin sekavamman.
Teksti vaihtelee tyylistä toiseen, välillä tuntuu kuin
lukisi Dickensiä, välillä pöytäkirjaa ja välillä
raamattua. Jaksossa kärjistyy jo kirjan alussa esiin tullut vastakkain
asettelu Irlanti-Englanti. Suvaitsevaisuus ei kukoista, sen saa Bloom kokea.
Jakson keskushahmo on kansalainen. Ei järin miellyttävä
mies hänkään. Hän viljelee iirinkielisiä sanoja
ja listaa Irlannin historian merkkihenkilöitä niin muinaisilta
sankariajoilta kuin Englannin herruutta vastaan kapinoineitakin. Puhutaan
gaelilaisista urheilulajeista, joiden istuttaminen kansaan keskuteen lopulta
onnistui. Hurling ja gaelilainen jalkapallo ovat edelleen valtavan suosittuja,
kreivikunnallisen hengen nostattajia. Jalkapallo kuitenkin varsin brutaali
laji.
Bloom tuntuu tähän sakkiin täysin sopimattomalta henkilöltä.
Hän ei mahtaile vaan rohkenee jopa epäillä poikkeaisivatko
irlantilaiset vallanpitäjät juurikaan englantilaisista, vastaisivatko
hekin väkivaltaan väkivallalla. Kateuden ja lopulta väkivallankin
kohteeksi Bloom itsekin joutuu. Ensin hänen epäillään
pimittävän kaikki luullut mahtavat vedonlyöntivoittonsa.
Bloom sijoitti kuitenkin rahansa hevosen sijasta Paddy Dignamin lesken
ja lasten avustukseen.
|
o AJK kotisivu o Joyce