|
Ruumissaatto
Liki koko luvun ajan Leopold Bloom matkustaa kohti Glasnevinin hautasmaata seuranaan herra Dedalus, Stephenin isä ja kaksi muuta Dignam paran surijaa. Jutut liikkuvat laidasta laitaan, väliin kerrotaan huvittavia juttuja, väliin putkahtaa esiin lisää ruumiita. Tällä kertaa Bloomin isä, joka on tehnyt itsemurhan. Muut vaunussa olijat kovasti paheksuvat itsemurhakuolemaa, joka heittää varjonsa myös siihen miten Bloomiin itseensä suhtaudutaan. Korkealle häntä ei arvosteta, hautasmaallakin ihmetellään miten moinen mitätön mies on saanut vaimoksi uhkean Mollyn.
Hän
Aikaisemmin hän-sanan käyttö ei ole niin pistänyt silmään, mutta tässä luvuvssa se alkoi häiritä. Tajuntavirtatekstissä ajatukset pomppivat yhdestä toiseen ja väliin on vaikea tajuta kenestä puhutaan. Kaiken tämän tekee vaikemmaksi vielä suomen sukupuoleton hän-sana, englanninkieliseesä tekstissä sentään pysyy kärryillä paremmin, kun tietää puhutaanko miehestä vai naisesta.
Tässä pätkässä tuli myös esimerkkki käännöksen kadottamasta irlantilaisuudesta. Saarikoski puhui Corkin puistoajoista ja sai minut ajattelemaan lähinnä polkupyörakilpailuja. Alkutekstin mukaan kyseessä oli kuitenkin "Cork Park races", joita itse väittäisin laukkakisoiksi.
|
o AJK kotisivu
o Joyce