|
Joutilaisuus
Lämmin aamupäivä etenee. Bloom kuljeksii pitkin Dublinin katuja, Westland Row'n tunnistin. On hänellä kaikenlaista pientä asiaakin toimitettavana, sanomalehti on ostettu, postitoimistossa pitää käydä, kirkossa piipahtaa. Matkallaan hän pysähtyy vielä ihastelemaan teekaupan ikkunaa, jää juttelemaan toviksi tuttaviensa kera ja näkee päiväunia turkkilaisesta kylvystä.
Jos tämä on arkipäivä - niinkuin täytyy olla, koska Stephen Dedalus piti koulutunteja - vaikuttaa Bloom kovin joutilaalta mieheltä. Omien arkikiireiden keskellä tuntuu uskomattomalta, että hänellä on aikaa parhaaseen aamun työaikaan kuljeksia pitkin katuja, tekemättä juuri mitään. Toisaalta voi vain kadehtia Bloomin ja toisaalta myös Stephen aamukävelyä rannalla, mikäpä sen mukavampaa olisi kuin ilman kiirettä kuljeksia ja tehdä satunnaisia huomioita ympäristöstään.
Suloistako?
Silloin tällöin tekstissä viitataan suloiseen joutilaisuuteen. Bloomin kuljeskelu ei kuitenkaan tunnu pelkältä ruusuilla tanssimiselta. Hautajaiset ovat mielessä ja pian edessä, kadulla vastaantulevia tuttujaan hän ei oikeastaan välittäisi kohdata ja pyrkii pääsemään heistä eroon mahdollisimman nopeasti. Keskusteluissa hän on poissa oleva ja miettii mielessään koko ajan muita asioita. Hän ei tunnu keskittyvän näkemäänsä ja kokemaansa, todellisuus vain antaa sykäyksiä hänen omille teilleen lentäville ajatuksilleen.
Kolmas nainen
Edellisessä jaksossa esiteltiin Bloomin vaimo ja tytär, nyt esiin tulee myös kolmas nainen Martha, jonka kanssa Bloom käy kirjeenvaihtoa salanimellä. Taas salaperäinen kirje - jonka Bloom hävittää vielä kohta luettuaan. Bloomin toista persoonaa, Henry Floweria, varten on tehty oma käyntikorttikin. No, on Poldyllakin omat salaisuutensa ei vain Mrs Marionilla.
|
Palautetta
Asko Korpela: Joutilas mies
| Asko: |
Oliko Pirkko, joka myös ihmetteli, miten mies vetelehtii kaupungilla työaikaan. Otettava ehkä huomioon, ettei Bloomin työ (ilmoitusten hankinta) ole kellokorttityötä, vaan aika itsenäistä. Itse työelämässä ollessani tunsin itseni vapaaksi lähtemään kaupunkiasioille milloin vain paitsi tietysti lukujärjestykseen merkittyinä luentoaikoina.
|
Pirkko Perävainio: Vapaapäivä, eikä kellokorttia
| Pirkko: |
Ajattelisin, että Bloom oli ottanut vapaapäivän ystävänsä hautajaisia varten. Vaikka enpä tiedä, miten kirjan juoni jatkuu. Lehtialalla ei oikein kellokorttisysteemi käy. Ilmoitushankinta saattoi olla provisiopohjaista, joten työ tehtiin oman aikataulun mukaan.
|
|
o AJK kotisivu
o Joyce