Taas selvä tyylin vaihdos. Nyt kertoja ryhtyy kyselemään
ja vastaamaan. Mielestäni näissä kysymyksissä on monissa
sitä tyyliä, mitä kanttoorin kysymyksessä Jukolan Juhanille:
Mikä oli Sepeteuksen poikain isännimi? Juhani kun muuttomatkalla
takaisin Jukolaan äityi pipliatiedoillaan ylvästelemään.
'Onhan vastaus jo kysymyksessäkin.' valisti lukkari. Mutta eipä
tämäkään auttanut. Tässä on mielestäni
vähän samaan tapaan 'liian viisaita' kysymyksiä. Kysyjän
täytyy jo kysyessään tietää vastaus osatakseen
näin kysyä. Kysymykset eivät siis ole aitoja asiasta tietämättömän
kysymyksiä, mutta ei niitä ehkä sellaisiksi ole tarkoitettukaan,
varsinkaan kun kysyjä ja vastaaja tuntuvat olevan sama henkilö.
Kysymys tavallaan ohjaa asiassa huomion 'siihen oleelliseen'. Ehkä
olisi aika hyväkin tapa lukea kirjaa oppimistarkoituksessa. Mutta
olisiko hyvä oppikirja, jos se olisi laadittu näin? Jokaista
asiasta kertovaa lausetta edeltäisi juuri oikein asetettu kysymys.
Sukua Sokrateen dialogiselle asiain käsittelylle. - Sietää
pohtia. Itsekin olen käyttänyt oppikirjoissani tähän
tapaan 'retoorisia' kysymyksiä, mutta useammin kuin kerran pysähtynyt
miettimään: onkohan liian naivia? Ihan kuin tässä Joycessa
olisi.
Kovin kiemuraisia vastauksia
Esimerkiksi kohta alussa esitettyyn kysymykseen: Oliko Bloom keskustellut
samanlaisista aiheista nokturnien vaellusten aikana menneisyydessä?
annetaan hyvin kiemurainen, hyvin yksityiskohtainen vastaus. Pöhkön
tuntuinen johdatteleva kysymys. Kuinka tuollaista osaisi kysyä. Vastaus
on vähintään yhtä pöhkön tuntuinen. Ja ketä
kiinnostaa? - Ei varmaan ketään. Miten sopii yleiseen juonen
kulkuun? - Ei niin mitenkään. Tätä rataa menevät
muutkin. Myös joissakin kysymyksissä on kiemuraa ja lillukanvartta
eli rönsyä täysin mielipuolisen tuntuisesti. Näitä
hän nyt sitten luettaa meillä! - No eipähän olisi pakko
lukea. 'Mitä Bloom teki hellan luona? Blää, blää,
blää. Virtasiko se? Blää, blää, blää.
Mitä Bloom vedessä ihaili, vedenrakastaja, vedenlaskija, vedenkanaja,
kun hän palasi hellan ääreen? Vielä enemmän Blää,
blää, blää. - No, paljastuu, että Bloomin alter
ego Stephen oli vesiasiassa ihan toista maata: kuollakseen pelkäsi
vettä, peseytynytkin oli viimeksi edellisenä vuonna - ja nyt
oltiin kesäkuussa!
Heh, heh, kehtaisinkohan paljastaa, etten minäkään peseydy
muuten kuin saunassa, uidessa ja avannossa. Ehkä avannossa käynnin
jälkeen päällimmäinen tunne onkin puhtauden tunne.
Ja vielä hurjempaa: hampaita en ole harjannut ainakaan viiteentoista
vuoteen! - Hammaslääkärille kehtasin paljastaa asian noin
viisi vuotta sitten. Tähän terveydenhoitoon päädyin
sairastettuani ainakin 20 vuotta jatkuvaa ientulehdusta. Lopetettuani hampaiden
harjauksen ientulehdus loppui saman tien ja jo heiluvat hampaat juuttuivat
uudelleen kiinni. Vaimo-parka harjaa vimmatusti hampaitaan ja implantteja
laitetaan. Ja minulla on hampaat kuin tiikerillä! Myös pesemisestä
olen ihotautilääkärin kuullut sanovan: 'Vain silloin, kun
on likainen.' - Joskus remonttihommissa ja pihahommissa likaantuu, tuntee
tarvetta peseytyä.
Kyselijä ei taida osata
kieliä
Parilla sivulla kertyy ihmeellisiä englannin sanoja, mutta ei sattunut
silmään ainoatakaan vieraskielistä lausetta. Sanojen kanssa
on Saarikoskikin ollut pulassa. Pari sanaa on jättänyt kokonaan
vastineetta (noggin ja squint) ja monia on laittanut kääntämättä
(thenar, bezique, repristination…).
|
o AJK kotisivu o Joyce